Vähän kireämpi highline

Olen rigaamisharrastuksessa matkalla kohti kohtuullisuutta ja eleganssia. Tällä hetkellä kuljen pakollista kiertotietä joka kulkee maksimoinnin laakson eksyttävissä maastoissa. Vahva sivujuonne taivaltani halkoo myös täydellisyyteen pyrkimisen muhevaa sademetsää, jossa puita on niin paljon ettei itse metsää tahdo näkyä. Tiedostan ja hyväksyn nämä välttämättömät harhapolut, ne on vain kuljettava.

Tässä tekstissä kerron asioista, joista en tosiaankaan tiedä tarpeeksi opettaakseni kenellekään yhtään mitään. Ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, vieläpä esittelen kuvin ja huolellisin selostuksin jotain mitä vajavaisin kykyineni olen itse askarrellut. En tarkoita opettaa mitään. Jos haluat tehdä jotain vastaavaa, älä tee tämän tekstin perusteella mitään mitä et muuten tekisi. Mukavaa jos tämä aihe inspiroi jotakuta muutakin kuin itseäni, mutta tiedolliset ja taidolliset valmiuden joudut hankkimaan jostain muualta kuin internetistä.

Highlinet ovat ammattimaisen pelastustoiminnan perusmateriaalia. Kyse on siis köysiradasta, joka taas ankkureita ja voimavektoreita tuntevan silmissä on erittäin suuren ankkurikulman systeemi. Jos joku maallikko tätä lukee, miettiköön pyykkinarussa roikkumista ja sitä, kuinka tolkuttoman tiukalla ja siis joustamatonta ja lujaa materiaalia pyykkinarun on oltava, ettei se venähdä V:n muotoiseksi tai katkea.

Myös köydestä (köysistä) tehty highline venyy V:n muotoiseksi, mutta periaatteessa on mahdollista saada V:n kulma melko suureksi eli sag (pahoittelen etten tiedä suomenkielisiä termejä) pieneksi.

Highlinen perusparametrit (kulma ei oikeastaan kuulu niihin, mutta auttaa vertaamaan tilannetta tavallisiin ankkureihin)

Suurikulmaiset ankkurit tuottavat suuria voimia. Täällä on aivan erinomainen laskuri perustapausten aiheuttamien voimien laskemiseen. Nyrkkisääntö on, että 120 asteen kulma tuottaa molempiin kiinnityspisteeseen saman voiman kuin mikä ankkurin "master pointiin" kohdistuu (punainen nuoli), ja siitä ylöspäin olevat kulmat ovat kiipeilypiireissä yleensä ehdottomasti kiellettyjä. Tällöin sag olisi hieman vajaat 30% pituudesta. Se ei highlinekäytössä ole vielä kovin hyvä luku, koska yleensä on tarkoitus saada nostettua taakka jonkin esteen yli ilman että ankkurit ovat tolkuttoman korkealla. Alla oleva kuvaaja näyttää karkeasti, kuinka moninkertaisen voiman (omaan painonsa voimaan nähden) highlinen keskikohdalle asetettu kuorma aiheuttaa ankkureihin. Tämä koskee vaakasuoraa highlinea eli sellaista, jonka ankkurit ovat samalla korkeudella.

Vaakasuoran highlinen ankkureihin kohdistuvan voiman ja highlinea kuormittavan pytysuoran voiman suhde sagin funktiona. Sag on tässä ilmoitettu suhteessa highlinen pituuteen eli ankkureiden etäisyyteen toisistaan.

Sama kuvaaja 10% hujakoilla

Karkeasti ottaen kerroin on kymmentä prosenttia suuremmilla arvoilla melko hillitty (10% kohdalla tarkka arvo on 2,55) ja sitä pienemmillä kasvaa voimakkaasti. Kymmentä prosenttia voi kuitenkin pitää turvallisena arvona, koska esimerkiksi 200 kg kuorma aiheuttaa sillä highlineen kohtuullisen 5 kN voiman. Jos on joskus kokeillut kiristää nylonköyttä tällaisiin kireyksiin, tietää myös että köyttä joutuu venyttämään melkoisen paljon (ja nyt siis puhutaan staattisista köysistä). Köysissä on sikäli sisäänrakennettu varmuussysteemi; alle 10% sag vaatisi melkoisen esijännityksen.

Eli siis nylonköydellä (köysiparilla) saadaan helposti kohtuullinen highline. Mutta koska olen vasta matkalla kohti kohtuullisuutta, on kuljettava pienempien sagien ja suurempien kulmien kautta. Vaijereille en lämpene, mutta slacklinekäyttöön on saatavana mielenkiintoista materiaalia! Ostin pari jämäpätkää Landcruising Slacklinesin Core 2:ta, toinen mallia low stretch ja toinen high stretch. "High stretch" on hieman suhteellista, nimittäin  25mm leveä ja 3,2 mm paksu polyesterinauha venyy 6% maksimityökuormallaan, joka on 10 kN. Low stretch venyy 2%. Tätä voi suhteuttaa vaikka Sterling Superstatic-nylonköyden 3,9%:iin - siis 300 paunan kuormalla. Se on jokseenkin sama kuin 1,3 kN, eli lussumpikin liina on luokkaa viisi kertaa niin napakka jousi kuin köysi, vähäjoustoinen liina on noin neljätoista kertaa Sterling "Superstaticia" töksähtävämpää.

Liinan 10 kN maksimityökuorma vaatii omanlaisensa line lockerin, joka on eräänlainen solki. Siinä liina lähtee kiertymään tasaisesti isosäteisen rummun ympärille niin, että suhteellisen kunnioitettava jännitys hiipuu vähitellen liinan kulkiessa laitteen läpi, eikä liinan reunoille pääse syntymään jännityshuippuja. Omat lockerini ovat mallia Lynx 4 SH, joita ei oikeastaan saisi käyttää highlineissa. Slackline-touhuissa highline kuitenkin tarkoittaa ehkä eri asiaa kuin tässä kirjoitelmassa.

Käsittääkseni millään slackline-kamoilla ei ole sellaisia leimoja kuin kiipeilytarvikkeilla on oltava. Mikään slackline ei valmistajansa mielestä pidä ketään hengissä, vaan jos liina on korkealla, on huolehdittava varmistuksesta erikseen. Tyyppillisesti slack-highline-rigaajat kiinnittävät kaksinkertaisen köyden liinan alle, ja kävelijän turvalehmiksen sulkurengas ympäröi kaikki kolme. Eli pudotessa putoaa aina liinan varaan, mutta liinan katkeamisen varalta köydet ovat periaatteessa valmiina, Ainakin kuvissa näkee tosin usein niin löysiä backup-köysiä, että sopii ihmetellä pysäyttäisivätkö ne kävelijää ennen kuin maa pysäyttää. Toisaalta ankkurikulmien takia nylonköyden on syytä olla paljon löysemmällä kuin liinan. Tässä on hieno video aiheesta (Youtube).

Omissa leikeissäni pidän liinaa vähemmän pätevänä kiipeilykamana kuin puiden oksia. Oksia nimittäin saatan käyttää ankkuriateriaalina sellaisenaan, mutta liinaa vain niin että sillä on erillinen backup-systeemi. Koska suomalaisissa puissa ei päästä yhtä korkealle kuin vaikka tuossa videossa, on erikseen pidettävä huoli että backup pysäyttää kaikissa tilanteissa riittävän nopeasti. Lisäksi on kunnioitettava voimaa, jolla ankkuritarpeet ja itse liina on jännitetty ritsaksi - videollakin kaverin kengän pohja paloi liinaa vasten.

Olen virittänyt liinan muutaman kerran selvästi korkeammalle kuin normaalissa slackline-käytössä. Silloin puut ovat olleet niin tuhteja koivuja, ettei huolettanut yhtään vetää niitä hieman toisiaan kohti. Mutta hoikemmilla puilla pullonkaulaksi muodostuu puiden joustaminen ja tietenkin vastuullisen rigaajan huoli niiden kestämisestä. Mikäli puita joutuisi harustamaan, tulisi aikamoinen lisätyö mokoman takia - ja ylläolevaan viitaten nylonköysillä harustaminen vaatisi topakan esijännityksen, jos haluaisi että harustamisesta on mitään iloa. Ehkä on niin, että sen minkä highlinen materiaalin staattisuudella pienempänä saginä saavuttaa, menettää siinä että joutuu tyytymään alempaan ja paksumpaan kohtaan runkoa. Nämä siis pohdintoina tietokoneen ja oluen ääressä.

No niin, sitten käytäntöön. Ennen kuin sinkoudun pöpelikköön, yritän viritellä tietyt kokonaisuudet valmiiksi ja luokitella kamoja siihen järjestykseen ja sellaisiin ryhmiin kuin missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi taljat on kiva koota etukäteen. Tässä on setti, jolla varauduin kiristämään liinan:

Taljasetti niputettuna valmiiksi. Tällää kertaa en törsännyt laskeutumislaitetta jarruksi, vaan käytin bachmannia ja pientä köysipyörää. Hyötysuhteenkin pitäisi olla kohdallaan.

Liinan kiristämisestä puheen ollen, on ottanut muutaman harjoittelukerran ennen kuin olen tajunnut sen yksinkertaisen kikan, jolla liina saadaan oikean pituiseksi ennen kiristämistä silloin kun ollaan yksin liikenteessä. Tietysti voisi törsätä taljaan viisikymmentä metriä köyttä, jolloin sillä saa kiskottua kuinka paljon tahansa löysiä pois, mutta se ei ole kovin elegantti ratkaisu. Kymmenen metriä riittää hyvin tuolla taljalla vetämään "sormikireä" liina tosi kireäksi. Liinahan on saatava alkuperäisessä kireydessään ripustettua ankkureihin, jotka puussa ollessa helposti ulottuvat yli metrin päähän puusta. Jos sillä puolella puuta ei satu olemaan luontevaa access-köyden paikkaa, ei kovin kireän liinan ripustaminen ankkuriin välttämättä ole helppoa. Puhumattakaan line lockerin säätämisestä juuri sopivaksi. Siihen tarvitsee kaksi kättä ja vielä suun irto-osille, ja sormet tahtovat loppua kesken kun yrittää pujottaa liinaa lockeriin ja ujuttaa sitten lukitustapin paikalleen. Se ei ole kivaa valjaissa vaaka-asennossa jäkittäen ja kurkotellen.

Helpointa on säätää taljattoman puolen line locker, koska etenkin taljan (joka on tässä vaiheessa tietenkin päästettävä pisimmilleen) päässä oleva line locker on tolkuttoman kaukana ankkurista. Mutta hankala se taljatonkin pää on, jos kurkottelee puun toiselta puolelta.

Hankala ylettää

Mutta tälleen se onnistuu:

Simppeli slingikikka

Eli siis tehdään taljapäästä aluksi 120 cm liian pitkä. Sitten vedetään vastaavasti toinen pää 120 cm samaan suuntaan liian pitkälle ja kiinnitetään line locker mukavassa asennossa näin löydettyyn kohtaan liinaa - tai vaihtoehtoisesti kurkotetaan vähän kohti talja-ankkuria, jolloin saadaan pienempi jännitys liinaan ja siten lockerin asettaminen helpoksi. Sitten mennään toiseen päähän ja poistetaan slingi välistä. Koko homma menee kahdella käynnillä taljapäässä ja yhdellä toisessa, jos ei sössi. Muuten, Landcruisingin esittelyvideolla (YouTube) liinaa voi vetää lockerin läpi tuosta vain. Ei onnistu oikeasti, ainakaan Core 2:lla ja meikäläisen käsivoimilla.

Kauas rungoista jäävistä liinan ankkureista vielä yksi pointti: liinan varaan siirtyminen puusta voi olla hankalaa, jos taas kerran access-köysi on toisella puolella eikä kovin paljon ylempänä kuin liinan ankkuri. Tästä syystä kannattaa järkätä yksi access-köysi liinaan jo ennen kiristämistä. Kuvassa näkyy juuri tämä valmistelu. Ankkurina on 8 mm delta-maillon, joka sopii loistavasti liinaa vasten. Solmuna on (vielä kiristämätön) scaffold, koska highlinen tehdyissä ankkureissa solmun lyhyys on valttia.

Ankkureina käytin slackline-touhujen standardimatskua, kahden tonnin kuormaliinaa. Olen kehitellyt (taas kerran yksin toimimista varten) puunsuojasysteemin, joka samalla pitää kuormaliinan paikallaan. Tänään olisin saanut ripustaa molemmat päät vähän ylemmäs, ankkuriliina tahtoi valua suojan alareunaan. Joka tapauksessa idea on ripustaa pari narulenkkiä nauhaan, jolla kiristän puunsuojana toimivan eteismaton palan puun ympärille. Kun kuormaliinan (vihreä) laittaa sitten kulkemaan sopivasti sijoitettujen lenkkien läpi, se pysyy lötkönäkin paikallaan.

Mutta siis liinahan ei pidä ketään elossa. Backupina toimii kaksi Beal Access 11mm Unicore -köyttä, jotka olivat tässä taljapäässä prusikeilla. Tein niille ankkurin "kierrä viisi poimi kolme" -tekniikalla 11-millisestä köydestä. Luotan tähän niin paljon, että klippasin molemmat prusikeja pitävät sulkkarit samaan settiin. Backup-köysien loppupäät tosin laitoin vielä tuhtiin oksaan siansorkalla jonka varmistin scaffoldilla (pahoittelut taas suomalaisten termien puutteesta). Vihreä slingi on se kikkaslingi.

Ylhäältä lukien backup-ankkuri, liinan ankkuri, backup köyden ja niitä pitävät prusikit, 120cm kikkaslingi ja talja, josta roikkuu toiseen päähän kiinnittämistä odottava liina.

Toisessa päässä oli vastaava ankkuri liinalle, mutta backupin vedin käsikireydelle ja ankkuroin tensionless hitchillä. Ihan vain koska köyttä (50m kaksin kerroin) oli jälkellä, tein tännekin siansorkka+scaffold-päättelyn.

Taljapään haapa oli ankkurin kohdalta ympärykseltään 115 cm (eli halkaisija noin 35 cm). Koivu taas oli rimpulampi, ja ihan ymmärrettävästi hieman notkisteli jo liinaa kiristettäessä. EnForcerin varalle suunnittelemani metkut menivät vähän munilleen, koska aivan yllätyksettä se pidensi systeemiä oleellisesti - ja siis edellähän juuri selitin, miten tarkasti säädän pituuden säästääkseni taljaköyttä. Pah miten tyhmää. Täytyy lakata säälimästä  mittaria ja ottaa se kiinteäksi osaksi niitä systeemejä, joita haluaa vähääkään tutkia.

Pah, ylimääräinen voimamittari pidensi systeemiä niin että talja loppui kesken.

Mutta ei taljan loppuminen ollut ainoa syy sille, ettei systeemiin oikein saanut 1 kN enempää esijännitystä. Koivu kumarsi nöyrästi kohti haapaa, mikä oli aivan odotettavissa. Silti kokeiltiin vähän kuormittaa liinaa tässä kohdassa, ja kauniin vaimoni sinänsä kevyet pomput saivat voiman kasvamaan enimmillään 1,8 kN:iin. Liina siis ei pystynyt tekemään suuren kulman ankkurin hommaansa, koska sen ankkuripisteet eivät pitäneet - nuo voimathan ovat ihan köysikamaa. Mutta ei hätää, tämä oli arvattu ja varauduttu harustamaan koivu.

Hiiop, lisää köyttä systeemiin. Harustaminen tehtiin kahdella 11 mm köydellä, molempien molemmassa päässä muutaman kierroksen tensionless.

No ei se tuolla tavalla esijännitetyillä haruksilla kovin tukevaksi tule. Mutta eipähän ainakaan kiskottu kumoon koko koivua... Tuli kyllä selväksi juuri se aiemmin ennakoitu asia, että jos haluaa käyttää liinaa oikein ison kulman ankkurina, pitää sille olla oikein tuhdit ankkurit. Ja kun puut tuppaavat hoikkenemaan kohti latvaa, käy helposti niin että ihan vain köysistä tehdyllää highlinella ja pienemmillä kulmilla saataisiin sama lopputulos, pitäisi vain vaivautua ylemmäs ankkuroimaan. Kyllä siinä äkkiä vaivaa säästyy, kun tei tarvitse kantaa eikä virittää liinaa. Liina olisi edelleen järkevä jos toinen ankkuri olisi kallion päällä tai rakenteessa, tai jos puissa riittäisi paksuutta mutta olisi jokin muu este mennä ylemmäs, esimerkiksi oksat.

Pienen sagin yksi hyvä puoli on se, että highlinessa on vain vähän mäkeä. Kun aiemmin olen ripustanut systeemin tukevampien puiden välille, ei access-ankkureita ole tarvinnyt kiinnittää mitenkään, vaan ne ovat pysyneet kitkan avulla melko kiltisti paikallaan. Nyt laitoin portaledgen keskelle ja sen kahta puolta access-köydet, mutta delta-maillonit tahtoivat hieman ujuttautua kohti ledgen ankkuria. Etenkin portaledgen kanssa on kiva, että ankkurit pysyvät erillään eivätkä valu nippuun highlinen alimpaan pisteeseen, koska portaledgelle tuleminen ja siltä lähteminen heiluttavat koko härveliä muutenkin aika kovasti niin että toisen piknikille osallistuvan kahvit läikkyvät. Tykkään myös kovasti siitä, miten maillon ja liina toimivat keskenään ja miten liinan avulla saa kaiken pysymään järjestyksessä. Portaledge on siis ripustettu kahdessa maillonissa olevaan ankkurilevyyn, mutta se liittyy enemmän kiertymisen hallintaan kuin lujuuteen. Ledgehän ei ole kiipeilykama miltään osin, vaan varmistaminen on hoidettava erikseen (esimerkiksi lehmiksellä juuri tuohon ankkurilevyyn). Vielä yksi: liinassa on paljon mukavampaa liikkua kuin köysi-highlinessa. Jalkapohjaa vasten tarkoitettu jämäkkä liina on oikein ergoniminen riippua käsinkin, ja maillon lipsahtaa helposti eteenpäin kun kuormaa roikkumalla vähän keventää.

Tunnelmakuva pötkättelynäkymistä. Toisiaan kohti valuvat ankkuripisteet häiritsevät zeniä.

Ankkuripiste kivasti ledgen vieressä

Eipä sinänsä, vaikka köysistä rakentaisi kuinka sägittävän highlinen, niin ankkurien valumisen estäminen on pelkkä pieni tekninen ongelma. Ensimmäinen veikkaukseni olisi prusik. Petzl Shunt olisi tietysti nätti, se ottaisi kivasti kiinni molemmista köysistä. Higlinea pitkin liikkuminen menee tietysti vähän jumaroinniksi, jos mäkeä on paljon. Köysillä toimiessa on muuten paljon helpompaa saada ankkurit lähelle puuta, tai jos käyttää tensionlessia, kerrassaan puun kohdalle. Tällöin ei ole sitä puusta highlinelle siirtymisen ongelmaa. Samoin on luontevaa jättää talja systeemin ulkopuolelle (ja ehkä helpompaakin koska niin köydet on mahdollista kiristää yksi kerrallaan. Ulkoinen talja toimii, koska köydelle on paremmin saatavana ankkurointitapoja joiden läpi on helppoa vetää löysät pois taljatessa (prusik, tensionless), vielä oleellisemmin tarraimia jotka toimivat kuormitetussa materiaalissa (prusik, shunt) ja koska köysi ankkureiden jämäkkyydestä huolimatta on niin lötkö, että on ihan sama jos tämän pidättimen varaan laskettaessa menetetään senttikaupalla taljaamisvaivaa.

Oikein staattisella liinallahan on oleellinen asia, jos taljaamisen päätteeksi menetetään vaikka kymmenen senttiä. Esimerkiksi kahdenkymmenen metrin liinasta kymmenen senttiä on 0,5%, joten jos se 2%@10kN pitää paikkansa ja liina oletetaan lineaariseksi jouseksi, 10 kN:iin kiristetyn liinan jännityksestä tuon kymmenen sentin myötä menetetään 2,5 kN. Ei ihan vähän. Ja edelleen, mille tahansa lopulliselle kuormalle liina on taljatessa kiristettävä 33% yli, joten ko. liinan todellinen maksimiesijännitys olisi 7,5 kN. Tämä on kyllä aika spekulatiivista, ja 20-metrinen noin kireäksi liinaksi kai aika lyhyt - eikä tuollaisella esijännityksellä tietenkään tee mitään.

Vähän suttuinen panoraamanäkymä taljapäästä. Tämän ankkurin korkeus maasta oli vähän yli 13 metriä, joten ledge lienee kymmenen metrin hujakoilla.

No joo, tuli taas tehtyä vähän liioiteltu systeemi, etenkin suhteessa käytettäviin ankkuripisteisiin. Tavallaan suhtaudun näihin leikkeihin sellaisina pienoismallikokeina. Jos ottaisi samat kamat mutta tukevammat pisteet, näillä välineillä saisi tosi pinkeän linjan vaikka 50 metrin matkalle, eikä huolettaisi vaikka alla olisi 50 tai 500 metriä tyhjää. Toki silloin huolettaisi enemmän sellaiset poikkeustilanteet kuin backup-systeemin varasta pelastaminen, jos alaspäin ei onnistu. Niihin vain pitäisi varautua erikseen. Mutta juuri jotain sellaista ehkä luulen tekeväni aina kun viritän jotain yliampuvaa viiden metrin korkeudelle pihapuuhun.

Ehkä nämä leikit muistuttavat vähän kuin pelastusharjoituksia. Niissä simuloidaan oikeaa tilannetta ja yritetään oppia toimimaan sellaisen mukaan, niin että jos tulee tosipaikka, sormi ei ole niin syvällä suussa. Mukavana erona näillä on se, että ei haittaisi yhtään vaikka jokin oikea, iso rigaamismahdollisuus joskus sattuisi kohdalle!