Viime kesänä kilkuttelin Rocpecilla pultin muuan kivenmurikkaan eräässä paikassa, jossa on porukalla käyty harjoittelemassa köysileikkejä. Käytettiin kiveä harjoitusvastuksena pelastusleikeissä, ja siinä suhteen tiivistyessä se sai nimekseen Aleksis. En oikeasti ole taitava pulttaaja, joten älköön kukaan ottako tuosta mallia.Yritin lähinnä löytää lujan paikan, josta nostettuna kivi kääntyisi niin että kuorma tulee kohtisuorassa pultin keskiakseliin nähden.
Nyt kun perheeseemme tuli Rock Exotica enForcer, voima-anturi, päätin käydä punnitsemassa Aleksiksen. Päivä olikin juuri sopivan räntäsateinen vietettäväksi sillan alla, kukapa sellaisella kelillä taivasalla haluaisi olla!
Aleksis. Mittakaavaa antamassa tavallinen lehtihaka, 10 mm kiilapultti ja normaali 17 mm avainvälin mutteri. |
Ainakaan itse en mielelläni ole kiinni samassa ankkurissa "pelastettavan" kanssa, jos sen voi välttää. Paitsi että ankkurin pettäessä kuorma kiskaisee pelastajan perässään (vaikkei tämä edes roikkuisi ankkurin varassa vaan seisoisi tukevasti maassa), siinä on toinenkin pulma. Kun riippuu samalla linjalla kuorman jännittämien köysien kanssa, niiden kanssa toimiminen on hankalaa ja vaarallistakin. Jos Aleksis olisi päättänyt sylkeä pultin kitusistaan, olisi pultti viritettynä köysiritsaan voimalla x, maalitauluna pelastajan ahteri tai jokin muu ruumiinosa. Lisäksi, mikäli liikkuu köysissä pelastettavan luokse asti, suoraan alla olevasta pelastettavasta tuppaa potkimaan vauhtia, ohittaminen on hankalaa ja alapuolelle meneminen hengenvaarallista. Siispä kyllä, oman työsysteemin ankkuri vaikkapa metrin päähän pelastussysteemin ankkurista, tapauksen mukaan.
Vaikka oma työsysteemi olisi sivussa haulausankkurista, voi silti tulla ahdasta |
Fiksu idea, huono toteutus |
Fiksu idea ja huono toteutus laboratorio-oloissa |
Yksi kysymys on, pitäisikö I'D:tä edes käyttää näin. Sille tulee nyt koko pelastuskuorman lisäksi se voima, jolla taljaa on vedettävä. Ja vielä molemmin puolin, siis myös jarruköyttä kuormittaen. Käyttöohje ei sitä kiellä, mutta eipä se kiellä jyrällä yli ajamistakaan. Prusik+köysipyörä -yhdistelmällä tämä ei olisi ongelma, kunhan lujuus riittää.
Mutta siis autuaan ymmärtämättömänä päätin lisätä mainioon systeemiini vipua ja kaivoin kassista kaksi tuplaköysipyörää. Korvasin 2:1-systeemin 4:1:llä ja johan alkoi tapahtua!
Suhteellisesti ottaen hieman vähemmän tyhmä systeemi |
Väkevämpi systeemi labrassa |
Vähemmän tyhmä 3:1 jälkiviisaasti |
Simppeli ratkaisu olisi myös aidosti ulkoinen systeemi:
Josta en niin paljon pidä, koska olen tottunut leikkimään itsekseni, ja tätä on kivempi käyttää kaverin kanssa, joka kiskoo valkoista köyttä I'D:n läpi sitä tahtia kun sitä mustalla löysätään. Simppelit taljat ei tietenkään ole niin seksikkäitä kuin kompleksit viritelmät, mutta 4:1 hyvillä tuplapyörillä on vielä tehokas ja erittäin käytännöllinen.
Entäs tuomio? Aleksis on vallan potra poika, vaaka pysähtyi 179 kg kohdalle. Olin positiivisesti yllättynyt, tai ainakin olisi pettynyt haulaamisen vaivalloisuuteen jos painoa olisi ollut vain satakunta kiloa. En tosiaan osannut arvioida, vaikka tiettyjä aavistuksia oli. Graniitti on yllättävän harvaa, Wikipedian mukaan sen tiheys on luokkaa 2,6-2,85 kg/l. Alumiinin luku on 2,7 noin vertailun vuoksi. Kivet vain esiintyvät karumpina köntteinä kuin alumiini, siksi ne kai vaikuttavat erityisen raskailta.
Kaunis kevätsää, pajunkissat on näteimmillään ja Aleksis ilmassa! |
Maapallo vetää Aleksista puoleensa 1,76 kN voimalla, joten Aleksiksen massa on n. 179 kg |
Ankkurin suurin kokonaiskuormitus |
Seurailin myös ankkurin kokonaiskuormitusta. Suurin mitattu piikki oli 2,52 kN, eli 0,76 kN enemmän kuin Aleksiksen ja haulaussysteemin vain roikkuessa paikallaan. Se käy järkeen, koska vaikka voimakkaammalla taljalla olikin helppoa nostaa, jouduin kuitenkin roikkumaan mustassa köydessä ihan kunnolla. Käytin tässä Crollia. Viisaampaa olisi käyttää lehmänhännästä irrotettua nousukahvaa ja toivoa, että jos ankkuri pettää ja haulattava kuorma syöksyy taljasysteemi perässään rotkoon, jalkalenkkikin plopsahtaa nätisti irti ja jättää jalan alkuperäiselle omistajalleen.
Tuohon kuvaan en lopeta vaan iloitsenpa tässä vielä sitä, miten paljon mielenkiintoista opittavaa on jäljellä. Tässäkin avautui aivan uusia kysymyksiä hyötysuhteista, joita voisi mittailla. Puhumattakaan tuhannesta pikkukikasta, joita vielä ei ole, mutta tarve tuli selväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti