Jigger kentällä, osa 2

Viimeksi tuli kokeiltua inchworm-tyyppistä jiggeriä (joka on esimerkiksi Dave Merchantin Life on a Line -teoksen mukaan ainut jigger joita on). Kutsui muita tyyppejä sitten jiggeriksi tai ei, ulkoisia taljoja voi käyttää monella tavalla. Tavallaan inchworm ei poikkea "tavallisesta" resetoitavasta taljasta sikäli, että molemmissa jonkinlainen köysi virtaa taljan läpi niin, että kuorma on vuoroin kahdella tarraimella, joiden välillä itse talja on. Inchwormissa kuorma vain on kiinnitetty toiseen tarraimeen siinä missä "tavallisessa" taljassa köyteen.

Ajattelin lähteä liikkeelle sellaisella skenaariolla, että Aleksis, 115 kg, roikkuisi avuttomana köyden päähän solmittuna. Tehtävänä olisi saada Aleksis ensin siirrettyä taljan varaan ja sitten hinattua ylöspäin, mutta niin että taljaaminen tapahtuu uhrin luona eikä ankkurilla köyden yläpäässä.

Ammattipelastajat luultavasti visusti karttavat tällaista, mutta he toimivatkin isoissa tiimeissä, jokainen turha reunanylitys on työ- ja yleinen turvallisuusriski ja heillä on varta vasten tarvikkeet ylös rakennettavien taljojen ja muiden väkkäröiden varalle. Nyt on kysymys pienistä suurista tempuista, joilla voitaisiin esimerkiksi auttaa lopen uupunut tai käpälänsä murtanut kakkonen muutaman metrin matka hyllylle. Kun liitetään tähän ajatus, että kävisi esimerkiksi rakentamassa väliankkurin johonkin hyllyn yläpuolelle ja käyttäsi vastaavaa temppua siirtämään kakkosen paino vaikkapa prusikilla ankkuriin, päästäisiin liiasta joustosta ja köyden hankautumisesta, jota ankkurin luona taljatessa ei voi välttää.

No niin. Ensin siis piti saada Aleksis köyden varaan. Hän on jopa laiskempi kiipeilijä kuin allekirjoittanut, joten tarvittiin taljaa jo ennen varsinaista taljaleikkiä. Täytyy myöntää että tuntuu hyvältä olla oppinut jotain tämänkin blogin kirjoittelemisen aikana. Joskus ennenkin olen yrittänyt saada Rigin tai I'D:n varaan kiven roikkumaan, eikä se koskaan ole ollut niin helppoa kuin nyt. Resepti: 1) unohda sisäiset taljat, 2) loppu.

Huomaa ekstraminimalismi: tarraimena on samalla narulla solmittu distel-sorkka. Tällä kahden sulkurenkaan ja narun yhdistelmällä kesti pari minuuttia saada Aleksis riittävästi irti maasta:

Sitten lisäsin Aleksikselle keltaisen "varmistuslenkin" ja kytkin sen jo valmiiksi Microtraxionilla köyteen kiinni. Sitten tulee nätti temppu, joka oli tavallaan ennestään tuttu, mutta silti ei jostain syystä kovin itsestään selvä. Siinä missä aiemmin käytin paalusolmua ja vielä aiemmin kuvittelin käyttäväni kasia taljan kahden "V":n yhdistävässä pisteessä, tajusin ettei siinä tarvitse solmua ensinkään.

Kyseessä on "fool's tackle", jonka nimi on hieman ironinen. Nimittäin jos sellaisen rakentaa riittävän kitkaisilla "köysipyörillä", se itse asiassa toimii oikein hyvin. Muita hölmöjä ei siis ehkä ollutkaan kuin tuon nimen keksijä. No, kyllä niitä löytyy tämän taljan avulla, tarvitsee vain jakaa kuva sellaisesta jossain netin "asiantuntijaryhmässä" - nojatuolitietäjät ilmaantuvat kertomaan ettei se toimi, hölmö. Oli miten oli, tässä se on ja toimii:

Microtraxionin ohjeessa ei erikseen varoiteta käyttämästä tekstiilistä materiaalia. Siellä kylläkin käsketään käyttämään sulkurengasta (tai "connector") ja varmistamaan että sulkurengas on sopiva, ei ole poikittain kuormitettu jne. Satunnainen lukija: tee omat päätelmäsi menetelmän turvallisuudesta. En yhtään tiedä, onko tämä fiksu temppu. Toinen vinkkeli:

Tämä talja on nojatuolien ulkopuolella Italiassa tunnettu mezzo poldona, joskin ylösalaisin kääntäminen saattaa olla harvinaisempi lisämauste. Joka tapauksessa kesti ehkä minuutin saada kivi microtraxionin varaan. Varusteina tosiaan prusik, kaksi sulkurengasta ja pätkä narua. Solmun avaaminen oli helppoa lukuun ottamatta tätä pientä ongelmaa, jota valjaiden kanssa ei tule:

Tällä kertaa ajattelin myös kokeilla taljan polkemisen sijasta vetää sitä niin että laskeudun. Kaikkein minimalistisin tapa olisi toimia samassa köydessä kuin missä pelastettava on, mutta en vielä haukannut sitä palaa. Joka tapauksessa muokkasin taljan niin, että distel oli narun keskikohdalla ja kiinnitetty traxionista vedettävään köyteen. Kuvassa on paitsi väärät mittasuhteet, myös yksi kierros liian vähän distelissä joka luisti vähän. Prusik oli oikeasti noin kolme metriä traxionin yläpuolella. Mutta periaatteessa näin:

Samoin oikaisin vähän tarraimen suhteen, kun basic on niin kiva. Basic oli jalkalenkissä, alempana tarraimena oli guide-moodissa oleva Pivot:

Hinkkasin siis itseni omaa köyttä ylös, sitten kiinnitin lehmänhännän siansorkalla taljaan ja laskeuduin. Guide-moodissa olevalla ATC-tyyppisellä laskeutuminen on huteraa ja todennäköisesti vaarallista hommaa. Kai tuo taljan naru jonkinlaisena varmistuksena kuitenkin toimii, ja ainakin tämän painoisen taakan kanssa oli löysättävä koko laskeutumislaite ja valuttava koko painolla taljaa pitkin alaspäin.

Kolmen ylhäällä käymisen jälkeen näytti tältä, eli noin puoli metriä saavutettiin per siivu:

Kaikki tämä oli koko lailla yhtä vaivatonta kuin käydä kolme kertaa ylhäällä muuten vain. Energia vain meni laskeutumislaitteen ja köyden lämmittämisen sijasta uhrin nostamiseen (tarkkaan ottaen toki etupäässä taljan osien lämmittämiseen edelleen). Jos kyseessä olisi ollut ihminen, olisi uskaltanut jatkaa laskeutumista hänen ohitseen. Aleksiksen alle en suotta mene, kun tuosta pultista ei tiedä.

Mutta toimihan se. Varusteet:

• Kaksi köyttä, pelastettava solmittuna toisen päähän
• ATC guide -tyyppinen varmistuslaite ja kaksi lukittavaa sulkurengasta
• Lehmänhäntä
• Microtraxion ja sulkurengas
• Prusik-lenkki
• Joku tarrain, vaikka tibloc ja sulkurengas
• 120cm slingi tai muu jalkalenkki
• 6mm narua vaikka kahdeksan metriä
• Kaksi sulkurengasta, vaikka lukottomia

Jäi ihan vaivaamaan tuo alun taljojen luokittelu. Määritellään tyyppi A, jossa oleellinen osa köyttä liikkuu taakan mukana, ja resetoiminen tarkoittaa tarraimen siirtämistä lähemmäs taakkaa. Tyypissä B taas taakka on kiinnitetty toiseen tarraimeen, eli jos talja on resetoitava, molemmat tarraimet kiipeävät taakan kanssa köyttä pitkin ylöspäin. Tässä mielessä päivän talja oli selkeästi tyyppiä B, eli inchwormin sukua.

Railopelastuksessa käyteetään joskus sellaisia taljoja, joissa V:n pohjukassa on microtraxion, joka on pelastettavan valjaissa kiinni, aivan kuten päivän taljassa. Ylempi tarrain ei kuitenkaan kiipeä köyttä pitkin taljan maksimipituuden verran edellä, vaan asustaa jossain z-rigissä tai vastaavassa, jolla V:tä vedetään. Taljan pituuspa onkin sama kuin matka, joka sillä saadaan nostettua. Olen ehkä huolimattomasti ajatellut, ettei tällaista taljaa tarvitsisi resetoida, mutta mitä vielä. Tämähän täytyy ottaa ja miettiä.

Jigger kentällä, osa 1

Kävin vähän leikkimässä lähikalliolla. Teemana aiemmin pohdiskellut minimikamoista koostuvat ulkoiset taljat. Leikkikaverina oli Aleksis ties kuinka mones, pulttaamistani kivistä toiseksi painavin, 115-kiloinen jötikkä.

115 kiloa on monella tapaa liikaa. Harva kiipeilijä painaa niin paljon, ja vaikka onkin totta, että kevyempi menee sitten helpommin ja jättää marginaalia muille kompromisseille, on silti vähän tyhmää testata jonkin menetelmän toimivuutta tällä periaatteella. Väärän negatiivisen tuloksen mahdollisuus on selkeä. Lisäksi moinen harjoittelukaveri saattaa vinouttaa ajattelua kohti turhan väkeviä keinoja. Pidetään tämä mielessä ja kokeillaan välillä kevyemmilläkin sparraajilla, ehkä jopa oikeilla ihmisillä. Mutta nyt mentiin yksin ja ylipainoisesti, siitäpä muistiinpanot.

Aleksis ja "valjaiden varmistuslenkki"

Keksin yhden pikkunäppärän parannuksen edellisessä tekstissä kaavailemaani kenttätestattavaan jiggeriin. Siinähän suunnittelin käyttäväni tätä:

Alempaa tarrainta pitäisi siis vetää sulkurenkaalla ylemmäs. Sulkurengas on kiinnitettävä vaikka pelastettavan valjaiden varmistuslenkkiin, jossa on kiinni myös jonkinlainen tarrain. Kaavailin esimerkiksi ATC:ta guide-moodissa. Kaikkein tehokkain jigger tai "inchworm" olisi, jos alapäässä olisi jokin kunnollinen tarrain kuten nousukahva, shunt, tibloc tms. Näistä nousukahva tai pelkistetympi Petzl Basic (tai miksei Croll tai muu rintanousulaite) ovat siitä hyviä, että niissä on kiinnityspisteet niin ala- kuin yläpäässä, joten laitetta voi vetää köyttä pitkin ylöspäin ja laite puolestaan voi vetää pelastettavaa. Vähän kuin liitettäisiin junaan jarruvaunu, jonka tehtävänä on estää junaa valumasta taaksepäin alamäkeen.

Mutta kun kyse on minimikamoista, tulee kyseeseen sellaiset kuin prusik tai korkeintaan tibloc. Tiblocia kanniskelen itse "aina" mukana, ja keneltäpä muulta tässä tarvitsisi kysellä. Tiblocissa ei ole mitään näppärää yläreikää, vaan ylin piste mistä sitä voi vetää on sulkurengas. Sulkurengasta voi silti vetää yläreunastaan, jolloin se ja tibloc eivät lerpsahda kun kuorma taljattaessa siirtyy hetkeksi niiltä pois. Tähän liittyi se lisätemppu; paalusolmun mukaelmaan perustuva. Solmitaan ensin sulkurengas narun päähän ja ns. sopivan matkan päähän paalusolmu, joka SKIL:n KTO-materiaalissa tunnetaan lapinsolmuna ja maailmalla englanniksi bowline on bight:

Kiinnitetään köyteen taakan yläpuolelle molemmat tarraimet. Laitetaan alemmaksi se jota on helpompaa "maindata", tässä tapauksessa tibloc, ja ylös vaikka prusik:

Jos tekee sen virheen, että kiristää tiblocin liian tiukalle, voi olla vaikeaa tehdä seuraava kohta. Tibloc on todella kuin koloon ryöminyt siili - ei pakkia. Edellinen kuva on oikeastaan vain selvyyden vuoksi, kannattaa saman tien pyrkiä tähän:

Narun sulkurengaspää laitetaan prusikissa olevan sulkurenkaan kautta niin että muodostuu ensimmäinen "V":

Toinen "V" tehdään kuljettamalla narun toinen pää toisessa päässä olevan sulkurenkaan kautta:

Siinäpä se. Kokeilin ensin helppoa vaihetta, sitä jonka ylettää tekemään maassa seisten. Talja labrakokeiden mukaan noin 1,5-kertaistaa voiman, joten eihän sillä tällainen kynäniska käsin noin isoa kiveä ilmaan kisko. Jalalla polkeminen on hyvä ajatus, ja vielä parempi se on kun pysyykin ajatuksen tasolla. Käytännössä tässäkin taljassa on niin paljon joustoa ja muuta sit backia eli hystereesiä, että ensimmäisellä polkaisulla ei oikeastaan muuta saadakaan kun tibloc hieman löystymään. Taljaa voi polkaista monta kertaa peräkkäin ilman takaisin valumista, kun puristaa tällä tavalla narusta tilapäisen jalkalenkin:

ja jokaisen polkaisun jälkeen estää narua oranssin sulkurenkaan alta puristamalla valumasta takaisin ja "resetoi" jalkalenkin ylemmäs. Kolmisen perättäistä tällaista polkaisua ja koko taljan resetoimisen jälkeen jää jo jotain käteen. Ennen resetoimista täytyy "maidata" alempi tarrain eli vetää köysi sen läpi alaspäin:

Kävi mielessä, että jos köyden ankkuroisi alas suht kireälle - ellei jopa ripustaisi siihen jotain painavaa kuten repun jossa on kivi - tämä vaihe saattaisi hoitua itsestään. Kuvasta näkyy hyvin miten tibloc pysyy ryhdissä vaikka köysi on löysällä. Jos ei pysyisi, en tiedä miten homma hoituisi yhdellä kädellä.

Kesti viitisen minuuttia saada ensin köysi kireälle ja sitten kiveä kolmisenkymmentä senttiä ilmaan:

Köysi oli dynaamista, mutta sitä oli vain nelisen metriä kiven ja ankkurin välissä. Kaksikymmentä metriä olisi toki aivan eri asia jouston suhteen. Pidän silti konseptia ihan lupaavasti toimivana. Tarvittavat välineet olivat tässä:

Olisiko muuten viisasta opetella ripustamaan pelastettava AINA radiumilla tai muulla kuormitettuna avattavalla kytköksellä. No olisi. Tällä kertaa olin sentään aiemmasta viisastuneena kiinnittänyt köyden ankkuriin Rigillä, joten kivi tuli nätisi maahan ilman dramatiikkaa. 

Jigger ja muut ulkoiset taljat

Olin toki tietoinen sellaisesta oliosta kuin ulkoinen talja, mutta sattumalta asia alkoi hiljattain erään oivalluksen kautta taas kiinnostaa.

Erittäin mainiosta pelastusoppaasta NPS Technical Rescue Handbook (mra.org):

Ulkoinen 3:1-talja (mra.org)

Jos ulkoinen talja on erityisesti etukäteen suunniteltu ja valmiiksi koottu, sitä saatetaan sanoa jiggeriksi (samasta oppaasta):

Jigger (mra.org)

Molemmissa esimerkeissä on Conterra Scarab (nam) pääjärjestelmän lasku-/pidätinlaitteena. Se ei toimisikaan minkäänlaisena köysipyöränä, joten siitä ei saa edes huonoa PCD:tä sisäiseen taljaan.

Ulkoiset taljat ovat monella tapaa hankalia. Etenkin yksin touhutessa (oma perversioni ja aika kaukana esimerkiksi pelastusammattilaisten skenaarioista) tahtoo loppua kädet kesken, kun pitäisi pystyä vetämään varsinkin jostain niin hankalasta kuin Scarabista löysät pois. Grigri tai I'D ovat tässä suhteessa melko armeliaita; niistä sentään tulee köysi läpi vetämällä, vaikkeivät ne kovin liukkaita "köysipyöriä" olekaan. Siispä Grigristä tai jopa ATC guidesta tai vastaavasta saa ihan hyväksyttävän PCD:n sisäiseen taljaan, etenkin jos ymmärtää olla odottamatta vastinetta vetämälleen köydelle voimakertoimen muodossa ja osaa olla iloinen siitä, että talja sentään hoitaa PCD:n maindaamisen. Tässäpä esimerkki, jota ihmettelin joskus täällä:

Tavallaan ihan ok talja

Kuvan "7:1", kun PCD:nä (1) oli ATC guide, tosiaan osoittautui sellaiseksi että 80-kiloinen polkija sai 115-kiloisen kiven juuri ja juuri nousemaan. Voisi karkeasti arvioida, että tehollinen voimakerroin oli 1,5:1. Jos pyörä 2 olisi ripustettu ankkuriin, se olisi pyörän kolme kanssa muodostanut alaspäin vedettävän ulkoisen 3:1-taljan. Luultavasti kivi olisi noussut sillä lähes yhtä hyvin, mutta siis 2,3-kertaisella nopeudella. Tuo nopeuden jakaminen 2,3:lla (7:1 / 3:1) voi silti olla perusteltua, koska 3:1 vaatisi vetämään erikseen löysät pois ATC:n läpi.

PCD:n maindaamisessa on sellainen paperilla huonosti mutta kalliolla hyvin hahmottuva seikka, että ulkoisen taljan tapauksessa pääjärjestelmä eli kuvassa musta köysi löystyy tarraimen ja PCD:n välillä. Kun köysi vedetään PCD:n läpi, sitä ei taatusti saa kiristettyä kovin kireälle verrattuna siihen tilanteeseen, että köysi olisi osa taljaa. Jos saisi, ei taljaa tarvittaisi ensinkään. Siispä kun PCD on maindattu ja talja löysätään, pääjärjestelmä kiristyy taas ja osa työstä valuu hukkaan. Ulkoisessa taljassa tämä taljan ja pääjärjestelmän välinen vuorottelu on osa hystereesiä tai sit backia, kuten sitä usein tässä yhteydessä kutsutaan. Sit back on enemmän tai vähemmän kiinteä matka, joten mitä lyhyempiä "iskuja" taljalla tekee, sen isompi osa työstä valuu hukkaan. Tässä suhteessa omat yksinäiset tee-se-itse-äherrykseni ovat sille hyvin allergisia.

Mutta ne kiinnostavat puolet. Isoksi osaksi juuri tämän oivalluksen takia ihan vallan tutkin hyötysuhteet joukolle köysi-köysipyöräpareja. Molemmat voisi laittaa lainausmerkkeihin, sillä olin erityisesti kiinnostunut köyttä ohuemmista materiaaleista ja sulkurenkaista köysipyörinä tai korkeintaan pienistä oikeista köysipyöristä.

Kuten vähän ennakoin, huonoimmat köysi-köysipyörä-yhdistelmät olivat hyötysuhteeltaan alle 80% ja parjaat ohuemmat materiaalit sulkurenkaan kanssa jopa 70%. Eräs kiinnostava vertailu on parien dynaaminen köysi - 28 mm köysipyörä ja 6 mm naru - 14 mm köysipyörä välillä. Näistä naru ja pikkupyörä (Petzl Rollclip) pesivät isomman skaalan kaksikon kevyesti.

Voisiko oikein ohuita ja liukkaita materiaaleja käyttämällä saada aikaan käyttökelpoisia taljoja jopa pelkillä sulkurenkailla? Jospa ottaisi tavoitteeksi alaspäin vedettävän taljan, jolla saa enemmän voimakerrointa kuin tuolla aiemmin testatulla 7:1:llä? Otetaan siis nöyräksi tavoitteeksi 1,5:1 ja vähän röyhkeämmäksi 2:1.

Aloitetaan standardiratkaisulla. Yksinkertaisen 3:1:n (Z-rig) johon on lisätty suunnanvaihto voimakerroin on

P + P^2 + P^3,

missä P on köysipyörien (oletetaan että ne ovat identtisiä) hyötysuhde. Tästä on lisää täällä. Esimerkiksi kokeilemalla voi huomata, että samanlaisten köysipyörien hyötysuhteiden olisi oltava 81% kunkin, mikä on melko iso vaatimus improvisointitapauksessa. Mutta taljahan ei yleensä ole yhtä herkkä kaikkien köysipyörien hyötysuhteelle. Edellä linkatun kirjoitelman mukaan suuntaa vaihtavan Z-rigin voimakerroin, olettaen kolme erilaista köysipyörää, on

P3 + P2P3 + P1P2P3,

kun köysipyörien hyötysuhteet ovat:

Toisin sanoen P3 merkitsee eniten, P2 toiseksi eniten ja P1 vähiten. Vanha kunnon "Hyvä lähelle kättä" pätee.

Poimitaan materiaaliksi 6 mm naru ja sulkurenkaita. Että saataisiin edes jonkinlainen mahdollisuus käyttökelpoiseen voimakertoimeen, hyväksytään yhdeksi sulkurenkaaksi Rollclip. Ja sehän laitetaan toki P3:n paikalle.

Suunnan vaihtava 3:1 6mm narulla, kolmella sulkurenkaalla ja Rollclipillä

Edellisen voimakerroin vs input-voima (N)

Hei, heti päästiin puoleentoista. Kannattaa muistaa, ettei tämä suuntaa vaihtavissa taljoissa ole mitenkään ilmiselvää. Sellainen huomio, että tuplapyöriä on aika vaikeaa korvata muilla tarpeilla. nipussa olevien sulkurenkaiden kautta kulkeva naru tahtoo hangata itseään.

Mitä muuten analyysi olisi ennustanut taljan voimakertoimeksi? Jos nyt aiemmin mitatun perusteella oletetaan että P1=66%, P2= 66% ja P3=92%, saadaan

0,92 + 0,92*0,66 + 0,66*0,66*0,92 = 1,53:1. Ah.

Entä jos käytössä olisi yksi kunnollinen mutta pieni köysipyörä ja Rollclip? Laitetaan pyörä P3:ksi ja Rollclip P2:ksi:

Suunnan vaihtava 3:1 6mm narulla, kahdella sulkurenkaalla, pienellä pyörällä ja Rollclipillä

Helposti yli kahden! Köysipyörä ei välttämättä helpota hankaamistilannetta. Kaksi (tai puolitoista) köysipyörää on kyllä kova hinta, joten kokeillaan vielä toista taljatyyppiä. Se olisi ylösalaisin käännetty "V on V":

Lupaavaa tässä on se, että kolmannen asteen termit puuttuvat kokonaan. Se johtuu siitä, että mikään energian reitti taljassa ei kulje kahta useamman köysipyörän kautta. Ihmekös tuo, koska - toinen lupaava asia - taljassa ei ole kuin kaksi köysipyörää. Jo kaaviosta huomataan kolmaskin etu: nämä köysipyörät eivät ole nipussa, joten hankaamisongelmaa ei luulisi olevan.

Tällainen talja on omiaan juuri jiggeriin tai ylipäätään ulkoiseksi taljaksi. Sen voi kyllä tavallaan rakentaa sisäiseksi taljaksi, mutta jos P1 on tahmea PCD, teho on melko surkea. Vertaa ylempänä esiteltyyn 7:1-versioon. Kuten analyysista näkyy, talja on yhtä herkkä molemmille köysipyörille, joten sulkurenkaat ja paremmat pyörät voi sijoitella muilla perusteilla.

Pelkillä ohuilla sulkurenkailla ja narulla voimakertoimeksi olisi odotettavissa

0,66 + 0,66 + 0,66*0,66 = 1,76:1.

Parempi kuin Z-rigillä Rollclipin kanssa. Jos otetaan toiseksi Rollclip:

0,66 + 0,92 + 0,66*0,92 = 2,19:1.

Vau. Mutta mitäpä teoriasta kun taljoja tarvitaan oikeassa elämässä. Mitataan!

"V on V" yläsalaisin, naru ja kaksi sulkurengasta

Ihan ei päästy teoreettiseen arvoon. Voi jopa olla, että olisi pitänyt kokeilla samoilla sulkurenkailla eli Ocun Kestreleillä. Nyt käytössä oli DMM Alpha Tradit. Silti samoissa lukemissa kuin Z-rigillä Rollclipin kanssa. Lisätäänpä Rollclip tähän:

"V on V" ylösalaisin, naru, sulkurengas ja Rollclip

Taas jäätiin teoreettisesta, syystä tai toisesta. Silti päästiin helposti 2:1:een. Nauhalenkki on hieman huonompaa kuin naru, mutta jos sattuu olemaan matkassa 240cm dyneemalenkki, siitä saa yhdellä solmulla todella kauniin taljan:

Odotetusti jää hieman narusta jälkeen. Entäpä Rollclipillä:

Jatkoon menee siis naru variaatioineen. Kenties pitää alkaa kanniskella mukanaan pätkää muutenkin. Oli miten oli, joskus edessä olevaan kenttätestiin menee jotain tämäntapaista:

Jiggerin idea tulee tässä hyvin esille. Tällaista ulkoista taljaa voisi käyttää vaikka ATC guiden tai vastaavan varassa roikkuvan taakan nostamiseen köyttä pitkin. Jos kyseessä on valjaissa oleva ihminen, jiggerin alin sulkurengas kannattanee kiinnittää valjaisiin. Pelastajan voi olla helpointa olla omassa köydessään, tosin jos köydet ovat pitkiä, jousto voi tehdä taljaamisesta melko hankalaa. Joka tapauksessa taakka on koko ajan varmistettuna erillisellä laitteella, jolta taakka nostetaan jiggerillä hetkeksi ja toivottavasti saadaan vedettyä samalla hieman löysiä pois. Sitten ylempää tarrainta, tässä tapauksessa prusik, nostetaan ylöspäin ja jatketaan mittarimatotyyliin ylöspäin. Saapa nähdä mitä tästä tulee käytännössä!

Köyden kiertyminen

Oli hiljattain harmillisen harvinainen tilaisuus seurailla, miten 60-metriseen vapaasti roikkuvaan köyteen syntyy kierteitä, kun sitä laskeudutaan nelisenkymmentä kertaa ATC:lla. Kuten kuvasta näkyy, köydessä on paljon oikeakätisen heliksin muotoista kiekuraa.

Käherretty köysi

Ihan sattumalta olin hiljattain tutkiskellut aihetta pienemmässä mittakaavassa  mutta järjestelmällisemmin. Laskeuduin neljän metrin matkaa erilaisilla laitteilla, viisi kertaa kullakin. Vaihdoin uuden pätkän köyttä jokaisen laitteen välillä. Köysi oli vanha ja ties kuinka kierteellä jo valmiiksi. Katkaisin aina juuri käytetyn pätkän köydestä ja kiinnitin alapäähän teipillä kaksi narua, joten pysyin tarkasti kartalla kuinka paljon köyden vapaasti riippuva alapää kiertyi.

Laitteet/menetelmät olivat:

• ATC
• Grigri3
• Kahdeksikko (BD super eight)
• HMS (Petzl William, vanhempi pullea malli)
• Petzl Rack
• Conterra Scarab Ti

Seurailin kierteiden kertymistä viiden laskeutumisen aikana. Yleisesti ottaen tuli selvä mielikuva, että pari ensimmäistä kertaa vaikutti eniten, ja sen jälkeen vaikutus oli lähinnä pientä lisää tai jopa edestakaisin heilahtelua. On tietenkin aivan ymmärrettävää, ettei köyteen voi tulla loputonta määrää kierrettä, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä että ulommat ytimen säikeet alkavat muodostaa spiraalia (käytän tässä tekstissä jonkin verran hieman täsmällisempää sanaa heliksi).

Kiertymisen suunnan määrittelin niin, että kun köyttä katsotaan alhaalta päin, merkitään se suunta johon köyden pää pyrkii kiertymään vapautettuna, myötä- tai vastapäivään. Köyden pää roikkui vapaana, joten kiertyminen tapahtui automaattisesti ja sen määrän pystyi lukemaan narusta.

Kiertymisindikaattori näyttää neljää kierrosta vastapäivään

On tärkeää huomata, että laskeutumislaite ei varsinaisesti juurikaan kierrä köyttä. Köyteen sen sijaan muodostuu jonkinlainen alkuperäisestä poikkeava jännitystila, joka purkautuu uuteen tasapainotilaan niin että köysi kiertyy akselinsa ympäri. Ylhäällä olevassa kuvassa purkautumaton jännitystila näkyy köyden kiertymisenä kiharoille. Tämä johtuu siitä, ettei jännitystila ole päässyt purkautumaan. Näin käy etenkin jos köydenn pää on solmittu (vaikka valjaisiin) tai ihan vaan jos pienikin läjä maassa oleva köyttä estää kierrosten purkautumisen, kuten ensimmäisessä kuvassa. Ilmiö lienee sama kuin saksilla pakettinauhaa käherrettäessä.

Tulokset näyttivät tältä:

ATC: ei juuri mitään.

Grigri: kierros vastapäivään. Näytti siltä, että pyöristetyn reunan yli menevällä köydellä oikaisi tuon kierroksen (lisäsi kierroksen myötäpäivään?), taas s:n muotoisesti menevä köysi teki kierrosen vastapäivään. 

Rack: kierros vastapäivään.

Kasi: lopulta viisi kierrosta myötäpäivään. Välillä enimmillään 6,5 kierrosta myötäpäivään.

Kasi peilikuvana: vajaa kierros vastapäivään. Sitten taas yläkautta: kolme kierrosta myötäpäivään.

HMS: ensimmäisellä neljä kierrosta vastapäivään. Toisella viisi vastapäivään (eli yksi lisää). Neljännen tein peilikuvana tehdyllä sorkalla: 3,5 kierrosta myötäpäivään, viidennellä samoin: kuusi kierrosta myötäpäivään.

Scarab: ensin kolme, lopulta viisi kierrosta myötäpäivään.

Tutkitaanpa. Ensinnäkin Grigrin tapaus on hieman epäselvä, ja vaatisi lisää dataa. Nimittäin tasossa, S:n muotoisesti (kuten ATC:lla ideaalisti) kulkeva köysi tuntui tuottavan kierteitä vastapäivään, kun taas alla olevan kuvan mukaan tai vielä täydellisemmän kierroksen tekevä köysi (kuten ohjeen mukaan kuuluisi) poisti näitä kierteitä.

Kierteitä vastapäivään?

Scarab, kierteitä vastapäivään, selvästi

Molemmissa tapauksissa köysi tekee laitteessa yhden kierroksen oikeakätistä heliksiä. Sillähän ei tässä ole mitään merkitystä, seuraako köyttä ylös- vai alaspäin.

Rack, hieman kierteitä vastapäivään

Rack on näistä laitteista luultavasti parhaiten köyden tasossa pitävä. En väitä yhdestä kierroksesta vastapäivään mitään. Se voi olla sattumaa tai jonkinlaista köydessä valmiiksi olleen jännityksen laukeamista.

Kasi "oikeakätisesti", kierteitä myötäpäivään

Kasi "vasenkätisesti" (anteeksi kökkö kuva), kierteitä vastapäivään

Kasit olivat kiinnostava tapaus. Ensinnäkin kierteitä syntyi väkevästi, ihan niin kuin kokeneet kertovat. Toiseksi köyden radan kääntäminen peilikuvaksi vaihtoi kiertymisen suunnan. Entäpä HMS?

HMS "oikeakätisesti", kierteitä vastapäivään

Todellakin, sama toistui. Kuvan mukainen "oikeakätinen" sorkka aiheutti kierteitä vastapäivään ja peilikuvaksi aseteltu myötäpäivään. Tästä oli hienoa saada hieman kvantitatiivista näyttöä, sillä en pidä asiaa ollenkaan ilmiselvänä. Ajatellaanpa sitä pakettinauhan kähertämistä. Oletetaan, että ilmiön taustalla on nauhan venyminen epätasaisesti (toiselta puolelta enemmän kuin toiselta), kun nauha pakotetaan terävän reunan yli.

Kähertämistä. Punainen pinta on venynyt

Tuloksena voisi olla yhdessä tasossa oleva spiraali:

Toiselta puolelta venytetty nauha asettuu spiraaliksi

Ja kun tämän spiraalin vetää auki kuin haitarin, syntyy oikeakätinen heliksi:

Vai syntyykö? Jos päättääkin vetää toiseen suuntaan, syntyy vasenkätinen heliksi:

Jos ylemmän vetää oikein pitkäksi, saadaan lopulta kireä nauha jossa on oikeakätisiä kierteitä itsensä ympäri (sama pätee toki alemmalle mutta vasenkätisenä):

Vaikka nauhan miten vetäisi suoraksi ja oikoisi, se ponnahtaa takaisin kierteelle, koska saksitemppu sai aikaan sisäisen jännityksen. Mutta jos nauhaa ei alun perin vedä haitarina auki vaan purkaa kuin kelalta pyörittämällä, jännitys on kuitenkin olemassa, ja se ilmeisesti purkautuu vastaavasti kierteelle ponnahtamalla. Kumman kätiselle? Oletan, että isoksi osaksi sattumanvaraisesti, mutta toki voi olla paljonkin saksitemppuun liittyviä asioita, jotka tekevät toisesta suunnasta toista todennäköisemmän, ehkä jopa ainoan mahdollisen lopputuloksen.

Esimerkiksi jos saksen terävä reuna on vinossa nauhan kulkusuuntaan nähden. Tämä on pelkkää spekulaatiota, mutta selkeästi yksi kuviteltavissa oleva tapa pakottaa nauha tämännäköiselle, vakiosäteiselle ja -nousuiselle heliksille:

Nyt homma menee mielenkiintoiseksi, jos minulta kysytään. Eikä täällä muilta kyselläkään. Mikä ominaisuus erottaa edellisen spiraalin ja ensimmäisen nauhatapauksen, tasossa olleen spiraalin? Se sama mikä erottaa nämä käyrät:

Tasossa oleva ja kolmiulotteinen heliksi

Jotta tasossa pysymisen sijasta käyrä jatkuvasti kaartaisi siten, että joka kierroksella se päätyy ylemmäs (eli spiraalilla on nousu), täytyy käyrällä olla nollasta poikkeava torsio. Kaarevuus kuvaa sitä, kuinka voimakkaasti käyrä vaihtaa suuntaansa, ja mihin suuntaan tämä suunnanvaihto tapahtuu. Torsio taas kuvaa tämän suunnan vaihtelua. Esimerkiksi kahden edellisen kuvan oikeakätisen heliksin torsio on positiivinen, koska kaareutumissuunnan täytyy koko ajan kiertyä käyrän tangentin ympäri myötäpäivää. Jos kaareutumissuunta lakkaisi kiertymästä, siitä pisteestä eteenpäin käyrä jumiutuisi yhteen tasoon; spiraalin nousu katoaisi.

Onhan se toki ymmärrettävää: Tasossa liikkumisen voi määritellä pelkkinä oikealle tai vasemmalle kaarroksina. Nämä ovat positiivista ja negatiivista kaarevuutta yhdessä tasossa, siinä missä suoraan liikkuminen on tietenkin reitin nollan kokoista kaarevuutta. Jos haluaisi päästä pois tasosta, vaikkapa pöydän pinnalta "ilmaan", olisi kallistettava tätä reitin kaareutumisen tasoa suhteessa pöydän pintaan. Edelleen voi puhua oikealle ja vasemmalle kaartamisesta, mutta koko sitä kehikkoa, joka määrittelee oikean ja vasemman, kallistetaan. Esimerkiksi kallistamalla tasoa 90º myötäpäivään (kulkusuuntaan katsoen) ja sitten kaartamalla 90º vasemmalle päätyisi kulkemaan suoraan pöydän pinnasta ylöspäin:

Kahdessa eri tasossa kulkeva käyrä

Seuraavissa kuvissa näkyy käyrän kaarevuutta osoittava diagrammi, siis kuvaaja siitä, kuinka jyrkästi ja mihin suuntaan käyrä missäkin pisteessä kaartaa (kuvaaja on tässä tapauksessa ulkokaarteen puolella eli tavallaan kuvaa sitä suuntaa josta käyrä kaartuu pois, mutta sillä ei ole nyt väliä):

Kaarevuus on selvästi kahdessa tasossa. Tässä tapauksessa tasojen välillä on 90º ero, mutta yleisesti ottaen kaarevuustaso voi kiertyä pehmeästi samalla kun käyrä halkoo avaruutta.

Nyt tarkkana. Tähän asti on vihjailtu jotain kierteelle menevän köyden olemuksesta. Pidetään selvä ero sen ja köyden laskeutumislaitteessa kulkemisen välillä. Tutkitaan hetki laskeutumislaitteita.

Grigri ja Scarab, positiivista torsiota

Se ehdittiin jo todeta, että oikeakätisen heliksin torsio on positiivinen. Grigrissä ja Scarabissa köysi tekee selvästi kokonaisen kierroksen tällaista positiivisen torsion rataa. ATC:hen palaan hieman tuonnempana, ja Rackista on vaikea sanoa juuta tai jaata.

Kahdeksikko ja HMS taas ovat toisella tavalla hankalia, niissä nimittäin köysi kulkee hieman monimutkaisempaa rataa. Tässä on karkea hahmomalli kahdeksikosta ja köydestä (sattui tulemaan "vasenkätinen" versio, mutta otetaan se myöhemmin huomioon):

Tässä pari näkymää köyden radan kaarevuuskuvaajasta:

Kaarevuustaso kokee kaksi selvää suunnanvaihtoa, ensin (alhaalta köyttä seuraten) kun lakataan kiertämästä rengasta ja kaarretaan kaulan ympärille ja vastaavasti kaulan kiertämisen päätyttyä kun jatketaan taas ylöspäin. Tasot ovat karkeasti nämä:

Täytyy toki huomata, että heti ensimmäisenä köysi tekee 3/4 kierrosta vasenkätistä heliksiä, mikä tässä kuitataan vain yhdessä tasossa kulkemiseksi. Oletetaan nyt toistaiseksi kuitenkin, että sitä seuraavalla 90º luokkaa olevalla kaarevuustason kallistumisella on isompi merkitys. Tässä kohtaa torsio on voimakkaasti negatiivinen. Kuten peilisymmetriasta melkein voi arvata, kaulan oikealla puolella torsio on vastaavasti positiivinen. "Oikeakätisesti" asennetulla köydellä vastaavasti positiivinen - negatiivinen.

Entäpä HMS? Tässä "oikeakätisen" version tasot:

Torsiot ovat alhaalta lukien negatiivinen - positiivinen. Yhteenveto:

	torsio 1	torsio 2	kiertää
Grigri	positiivinen		myötäpäivään
Scarab	positiivinen		myötäpäivään
Kasi	positiivinen	negatiivinen	myötäpäivään
HMS	negatiivinen	positiivinen	vastapäivään
Kasi vasenk.	negatiivinen	positiivinen	vastapäivään
HMS vasenk.	positiivinen	negatiivinen	myötäpäivään

Eipä nyt tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, mutta näiden laitteiden kesken ensimmäinen torsio, jonka köysi kokee virratessaan laitteen läpi, korreloi köyden kiertymissuunnan kanssa. Tämä ei ole kovin intuitiivista, sillä oletettavasti kahden torsion laitteissa tässä kohtaa köydessä on pienempi jännitys kuin toisessa torsiossa, joka on tietenkin lähempänä laitteen kireämpää yläpuolta. Lisäksi äkkiseltään luulisi toisen torsion kumoavan jo aikajärjestyksen takia kaiken mitä ensimmäinen tekee.

Palataan vielä ensimmäiseen kuvaan, jossa oli läjä ATC:n oikeakätiseksi heliksiksi kähertämää köyttä. Kuten nauhaesimerkeistä nähtiin, tuollaisen heliksin suoraksi vetämällä, jos estää päiden kiertymisen, saa oikeakätisesti "jännittynyttä" köyttä:

Jos alakuvan "jännittyneen" köyden päästäisi oikeasta päästään irti, niin että vihreä viiru pääsisi kiertymään suoraksi, köysi kiertyisi oikeasta päästään myötäpäivään. Aivan kuten vaikkapa Grigrillä, Scarabilla tai kasilla höylätty köysi tekee. Toisin sanoen jos laskeutumislaitteen jäljiltä köysi, joka ei pääse vapaasti pyörimään alapäästään, menee oikeakätisille kiharoille, se vapaasti roikkuessaan vastaavasti kiertyisi myötäpäivään.

Vaikuttaa siis siltä, että oikeakätisellä heliksillä laitteen sisään menevä köysi, jos ei pääse pyörimällä vapautumaan jännitystilastaan, pyrkii muodostamaan oikeakätistä heliksiä. Testeissä saatiin jonkinlaista perustetta olettaa, että sama pätee myös peilikuvana: vasenkätinen heliksi tuottaa vasenkätistä heliksiä.

ATC "ei kierrä köyttä", koska siinä köysi tekee tasomaisen S-mutkan. Hyvä teoria, mutta etenkin perinteinen pelkkä tuubi, josta puuttuu jarruhahlo, ei juuri koskaan todellisuudessa toimi näin. Jokainen paljon ATC:lla laskeutunut tietää, että jopa jarruhahlollisessa laitteessa köysi usein pomppaa laitteen sivulle. Jos oikealle sivulle, köysi tekee samanlaisen kierroksen kuin Grigrin kanssa. Ja jos köydessä jo valmiiksi sattuu olemaan oikeakätisen heliksin muotoisia mutkia aiheuttamaan taipuvaista jännitystä, niin kuinkapa muuten se asettuisi. Toinen tapa ajatella asiaa on katsoa ATC:ta ylhäältä ja kuvitella jarrupuolen köyteen (kuvassa ylempi) jännitys, joka pyrkii purkautumaan (köyden päästä katsoen) myötäpäivään kiertymisenä. Kuvassa ylempi köyden poikkileikkaus on juuri köyden pään suunnasta katsoen, joten myötäpäivään kiertymään pyrkivä köysi ajautuu laitteen oikealle sivulle.

ATC ylhäältä, ankkurille menevä köysi alhaalla

Tämän ajatusrakennelman mukaan ATC:n kähertymisilmiö olisi siis itseään vahvistava. Sellaiset tuppaavat olemaan luonteeltaan labiileja, jolloin pienikin tönäisy pois tasapainoasemasta horjauttaa homman lopullisesti yhteen suuntaan.

Ettei jäisi liian ruusuista kuvaa näiden pohdintojen ja pikkuisen tiedettä muistuttavien testien yleisestä uskottavuudesta, laitetaan vielä yksi kuva. Se esittää 60 metrin pätkää upouutta köyttä, joka on juuri purettu huolellisen oikeaoppisesti kelalta, ankkuroitu ja jota on laskeuduttu kerran Petzl Rigillä. Rig ei ollut pienessä testissäni mukana, mutta kyllähän sen pitäisi teoriaviritelmän mukaan toimia kuin Grigrin, eli tuottaa oikeakätistä kiharaa.

Vasenkätistä, perkele.

Keksisinkö jonkin uuden lopetuksen? En. Tutkittavaa riittää.