On melko selvää, ettei asiallisesti laakeroidun köysipyörän laakeri (oli se sitten liuku- tai vierintälaakeri) ole vastuussa kovinkaan isosta osasta häviöitä. Pohdiskelin täällä laskeutumislaitteiden energiataloutta, ja tulihan tuossa mainittua esimerkkinä myös köysipyörä. Toki laakerilla on jokin merkitys, huonolla laakerilla hyvinkin aivan mitattava.
Jos köysipyöränä käytetään pelkkää sulkurengasta (tai jotain muuta kiinteää esinettä), köyden ja sulkurenkaan rajapintaa voidaan pitää jonkinlaisena liukulaakerina. Tällaisen kontaktin kitkaa kuvaa capstan-yhtälö, jota hieman käsittelin täällä.
Oletetaan siis, että köysipyörän tai sellaisena toimivan sulkurenkaan hyötysuhde on yhdistelmä köyden sisäistä kitkaa ja laakerikitkaa. Edelliseen vaikuttanee eniten köyden ja köysipyörän halkaisijoiden suhde. Jälkimmäinen taas riippuu laakerin ominaisuuksista tai liukulaakeroinnin tapauksessa materiaalien välisestä kitkasta.
Tein 90 näytteen kokoisen testisarjan vakituiseksi muodostuneella tavalla, jonka olen esitellyt ainakin täällä. Toistin jokaisen materiaaliparin kolme kertaa. Materiaalit olivat:
- Köysipyörä Camp Tethys Pro (28 mm halkaisija)
- Köysipyörä/sulkurengas Petzl Rollclip A
- Sulkurengas Petzl Attache, vanha pullea malli
- Sulkurengas Black Diamond Positron
- Sulkurengas Ocun Kestrel
ja
- Semistaattinen köysi (Petzl Grillonin)
- Dynaaminen köysi n. 10,5 mm (en valitettavasti muista merkkiä)
- Puoliköysi, Beal Cobra II 8,6 mm
- Petzl PUR'Anneau lenkkinä
- Wild Country 10 mm dyneemaslingi, lenkkinä
- Edellinen nauhana
- Ocun O-sling (16 mm nylon, litteä) lenkkinä
- Black Diamond Nylon Runner 16 mm (tubulaarinen) lenkkinä
- Nylon-naru, Mammut, 6 mm
- Dyneemanaru, Beal 5,5 mm
"Pyörinä" toimivat välineet oli valittu sillä ajatuksella, että konteksti on harrastekiipeily ja etenkin satunnaisilla kamppeilla rakennetut improvisoidut pelastusärjestelmät. Paksua alumiinisulkurengasta edusti Attache, ohutta rimpulaa Ocun. Positronit astuivat kuvaan vähän eri syystä: en omista kuin yhden vanhan Attachen ja halusin kokeilla yläköysiankkurin kitkaa. Tethys on samaa kaliiberia kuin itse pelastussetissä kanniskelemani Petzl Partner ja Rollclip on kiinnostava välimalli.
Nauhalenkin käyttäminen "nauhana" tarkoittaa sitä, että lenkki joko leikataan poikki tai jollain muulla tavalla järjestetään niin, että vain yksi nauhakerta on kuormitettuna. Etenkin leveät nauhat ovat hankala tapaus köysipyörille tai sellaisina toimiville sulkurenkaille:
Hyötysuhdearvot ovat 1kN kohdasta kuvaajaa, jossa hyötysuhde on piirretty köyttä vetävää voimaa vasten. Arvoissa ei tyypillisesti esiintynyt juurikaan heittelyä välillä 250... 1000N. Tyypillinen kuvaaja parivaljakolta PUR'Anneau - Rollclip:
Sitten tulokset:
O-sling (oikealla) hakeutuu hankalaan asentoon parinkymmenen sentin liukumisen jälkeen, vaikka alussa olisikin aseteltu nätisti kerrokset päällekkäin. |
Pystyakselilla hyötysuhde (Rollclip-PUR'Anneau), vaaka-akselilla input-voima newtoneina. |
Sama järjestettynä laitteittain paremmuusjärjestykseen:
Huomioita:
- Hieman asiasta irrallaan: Kaksi sulkurengasta on selvästi tahmeampi kuin yksi. Tätä ei selitä pieni kaarevuussäde eikä capstan-yhtälö. Tämän yhden mittauksen perusteella yläköysiankkuri siis välittää varmistajalle alle 45% kiipeilijän aiheuttamasta kuormasta - toisin sanoen ankkuri haihduttaa enemmän energiaa kuin varmistuslaite (tarkemmin sanoen: ankkurin ansiosta haihtuu).
- Dynaaminen köysi näyttäisi olevan liukkaampaa kuin semistaattinen, ja hieman ohuempi dyneemanaru on tahmeampaa kuin nylon. Erot ovat pieniä ja sulkurenkaiden tapauksessa voidaan selittää myös kitkalla, mutta ei se kovin tyydyttävä selitys olisi.
- Capstan-osuus kitkasta näyttää rajoittavan köysipyöränä käytettävän sulkurenkaan hyötysuhteen 70% tienoille - näillä materiaaleilla.
- Nauhan ja slingin ero on selvä. Datassa on ongelmia ja nauhaa koskevat mittaukset olisi syytä uusia. Kestreliä vasten saatiin selvästi paras ei-laakeroitu tulos ja Attachen datasta paitsi puuttui yksi piste (huolimattomuutta), keskihajonta oli hälyttävä. Kun vertaa esimerkiksi narujen tuloksia, voisi olettaa että oikea arvo Attachelle ja dyneemanauhalle olisi ainakin 70%.
- Nauhalenkkien arvoissa oli myös paljon hajontaa, mikä selittyy satunnaisella ajautumisella levälleen vasten pyörää tai sulkurengasta (ks. kuva ylempänä).
- Tubulaarisen ja paksun litteän nauhalenkin välillä on selvä ero, joka tukee teoriaa materiaalin sisäisestä kitkasta. Jos nauhalenkin kaksi kerrosta onkin huonompi kuin nauhan yksi ohut kerros, kaksi "yhteen ommeltua" kerrosta on pahin. Tubulaarisessa lenkissä on vastaavasti neljä puolikkaan nauhan kerrosta, kun taas Ocunin litteässä kaksi yhden nauhan paksuista kerrosta.
- Narulla tai ohuella nauhalenkillä "80% köysipyörä" on helposti "90% köysipyörä". Tosin aiemmat mittaukseni on yleensä tehty EN1891-köydellä, ja ainakin tämän mittauksen pieni data viittaisi siihen, että dynaaminen olisi helposti huomattavasti tehokkaampi pari köysipyörälle. Silti dynaamiseenkin verrattuna narulla tai dyneemalenkillä saadaan yli 10 %-yksikköä parempia hyötysuhteita niin pyörien kuin sulkurenkaiden kanssa.
1-kohdasta pieni lisähuomio, vaikka nyt sitten miten sivuraiteille menevä. Capstan-yhtälö tosiaan perustuu pelkästään materiaalien väliseen kitkaan, ja siinä oleellista on se kulma, jonka köysi yhteensä kiertyy "pollarin" ympärille. Köyden sisäisen kitkan teorian pohjalta tekisi mieli olettaa, että isompi kaarevuussäde (kuten kahdella sulkurenkaalla epäilemättä on verrattuna yhteen) johtaisi pienempään sisäiseen kitkaan, kuten on asian laita isomman köysipyörän tapauksessa. Tässä on kuitenkin se ero köysipyörään, ettei kaarevuussäde ole vakio, vaan vain keskimäärin isompi kuin yhdellä sulkurenkaalla:
Köyden siis voi ajatella tekevän ensin 90º kaarteen, sitten oikenevan, sitten tekevän uuden kaarteen ja sitten taas oikenevan. Matemaatikkojen silmissä suoran viivan kaarevuussäde muuten on ääretön ja kaarevuus nolla. Mielessäni on selkeä kuva siitä, miten tällainen ilmiselvästi aiheuttaa enemmän kitkaa köyden sisällä kuin yksi kaarteeseen lähteminen ja yksi kaarteesta oikeneminen - vaikka sitten kaarteen matka olisi yhteensä sama. Ajatellaanpa kokonaista kierrosta tai vaikka useita kierroksia köyttä jonkin puolan ympärillä. Ei kai ole mitään ongelmaa siinä, että köysi on näitä kierroksia tehdessään kokonaan kangistettu jollain Harry Potter -tyyppisellä loitsulla, ja ikään kuin sisäisesti staattisena vain pyörii puolan ympäri. Kun köysi kerran on vakiosäteiselle kaarteelle asettunut, sen sisällä ei tarvitse tapahtua minkäänlaisia muutoksia ennen kuin köysi virtaa seuraavan sellaisen pisteen ohi, jossa kaarevuussäde muuttuu. Hypoteesini on, että tämä kaarevuussäteen muutos on köyden sisäisten kitkahäviöiden ytimessä. Tutkittavaa riittää!
Kaaviomainen esitys yläköysiankkurista ja köydestä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti