Taaspa taljojen hyötysuhteista

En edes yritä saada tiivistettyä otsikkoon tämän pienen kenttätestin aihetta. Se olisi jotain sellaista kuin "mahdollisimman tehokkaat, pidätinlaitteettomat taljasysteemit" tai "kuinka saan reppuun mahtuvilla tarvikkeilla kahden muutaman metrin päässä toisistaan olevan ankkuripisteen väliin mahdollisimman helposti mahdollisimman suuren staattisen voiman". Vastaukseksi ei kelpaa "osta Motonetista vaijeritalja, 19,90€". Onneksi ei tarvitse perustella tätä kenellekään, koska en ehkä osaa. Tietenkin haluan selvitä kiipeilykamoilla, jotka muka ovat mukana muutenkin - tosin en tiedä missä mukana, jos nyt tässäkin käyttämääni arsenaalia katson. Ehkäpä perustelen asian itselleni niin, että tämä on maailmani, näillä mennään, ja näitä opiskellaan niin paljon kuin suinkin.

Testiasetelmaa

Voimat mitattiin Rock Exotica enForcerilla käyttäen maksimiarvon muistia, ja taljan sisään vedetyn voiman normalisoin mainiolla Clas Ohlsonin matkalaukkuvaa'alla. Ei, se ei oikeasti ole mainio, koska se yrittää löytää arvon johon voima asettuu, joten jossain vaiheessa vetoa se todellakin sitten asettuu. Silti uskon, että tällä vaa'alla mitattu 30 kg vastaa riittävän tarkasti 0,3 kN voimaa.

Tutkailin tässä lyhyessä sessiossa eräänlaista nelikenttää. Ensinnäkin A) z-rig, jota vedetään toisella z-rigillä, jolloin lopputuloksena on teoreettisesti 9:1. Sitten B) tästä kehitelty kompleksi versio. B:n laskennallinen taljasuhde on 11:1.

A) "Z rig on Z rig", 9:1

B) 11:1

Nelikentän toisen reunan muodostavat systeemit, joissa toisen z-rigin korvaa simppeli 5:1. C) talja, jota käytän mielestäni perustellusti slacklinen kiristämiseen: 5:1 jota vedetään z-rigillä. Palaan perusteluihin.

C) "Z rig on 5:1", 15:1

Neljäs ruutu on D) vastaavalla tempulla parannettu C, kuin mitä A:lle tehtiin että saatiin B. Laskennallinen taljasuhde on 19:1. Ehkä jo tässä vaiheessa voisi huomauttaa, että 19:1 on aikuiselle ihmiselle tolkuton suhde. Jos pystyy vetämään vaikkapa 0,6 kN köyteen, huonollakin hyötysuhteella tällainen talja tuottaa helposti sellaisia voimia, että pitää todella laskea solmujen, tarrainten ja köysipyörien kokemat voimat.

D) Sama C:lle kuin B oli A:lle, 19:1

Mitäs tässä lässyttämään, tulokset tiskiin. Kutakin taljaa vedettiin siis rauhallisella, 0,3 kN kohdalla loppuvalla vedolla. En toistellut. Teen ehkä joku päivä hieman tieteellisemmällä otteella paremman tutkimuksen.

• A) 1,9 kN
• B) 2,3 kN
• C) 2,9 kN
• D) 3,8 kN

Jos sitten verrataan näitä lukuja laskennallisiin (esimerkiksi A:n pitäisi 0,3 kN voimalla tuottaa 9 x 0,3kN = 2,7kN), saadaan hyötysuhde (todellinen/laskennallinen) ja todellinen taljasuhde:

• A) 70%, 6,3:1
• B) 70%, 7,8:1
• C) 65%, 9,8:1
• D) 66%, 12,6:1

Kiinnostavan tylsää. Jos systeemissä on simppeli 5:1, hyötysuhde on 65%. Jos taas pidättäytyy korkeintaan z-rigeissä, hyötysuhde on 70%. Melkein kuin oppikirjasta, vaikkakin melkein sanoisin hyötysuhteita suhteellisen hyviksi. Aiemmin mittasin kahden kuulalaakeroidun pyörän varaan rakennetun z-rigin hyötysuhteeksi 82%. Jos tällaisia laittaa peräkkäin kaksi kappaletta, teoriassa toisesta päästä tulee ulos sisään laitetusta energiasta 82% x 82 % = 67%. Ai kun nättiä! Oikeasti nyt mitatulla datalla ei kylläkään pitäisi puhua yhden prosenttiyksikön tarkkuudella.

Ehkä vielä muutama sana systeemeistä.

A:n kauneus on yksinkertaisuudessa. Se on yksinkertaisin rakentaa, helppo tunnistaa, ja siinä on vain yksi tarrain. Toki pitää muistaa, että kaikissa systeemeissä vasemmanpuolinen punainen ankkurilevy korvaa yhden tarraimen, jos vertaa tilanteeseen jossa systeemillä olisi tarkoitus nostaa jotain pidempi matka, jolloin systeemiä pitäisi pystyä resetoimaan välillä. Silloin pitäisi tietenkin lisäksi korvata oranssi pyörä jonkinlaisella pidättävällä laitteella (tai lisätä pyörään prusik). Yhteensä kolme tarrainta B:n tapauksessa moninkertaistaa riskin, että jokin tarrain törmää ennen pitkää köysipyörään. Ja joka tapauksessa huolehdittavaa on enemmän. Lisäksi systeemi vaatii taatusti paljon enemmän tilaa kuin A.

A:ssa on myös se tyylikäs piirre B:hen verrattuna, että kuorma jakautuu tolkullisessa suhteessa (3:1) oranssille ja metallinväriselle pyörälle, kun B:ssä yksi pyörä kantaa 8/9.

Pidän systeemin C yksinkertaisuudesta ja säädettävyydestä sekä siitä, että kun laitan oranssin yksinkertaisen taljapyörän tilalle I'D:n, saan juuri sopivassa kohdassa olevan PCD:n jonka kuorma säilyy juuri sopivan kohtuullisena slackline-käytössä. Siinä tapauksessa ei tietenkään pidä edes optmimismin puuskassa puhua 15:1:stä.

D todellakin on aika yliampuva, koska reippasotteinen käyttäjä saattaa sillä yksin ylikuormittaa heppoisen taljapyörän. Joskus silti saattaa olla hyödyllistä pystyä tuottamaan isohko voima leppoisalla vedolla. Olen esimerkiksi kokeillut joitain yksittäisiä ankkuripisteitä  6kN voimalla. Jos haluaa saada tällaisen voiman aikaan tasaisella, rauhallisella vedolla ja yksin, ei 11:1 riitä. Ja miksi rehkiä, jos kerrankin selviää käyttämällä päätään.