Köyden kiertyminen

Oli hiljattain harmillisen harvinainen tilaisuus seurailla, miten 60-metriseen vapaasti roikkuvaan köyteen syntyy kierteitä, kun sitä laskeudutaan nelisenkymmentä kertaa ATC:lla. Kuten kuvasta näkyy, köydessä on paljon oikeakätisen heliksin muotoista kiekuraa.

Käherretty köysi

Ihan sattumalta olin hiljattain tutkiskellut aihetta pienemmässä mittakaavassa  mutta järjestelmällisemmin. Laskeuduin neljän metrin matkaa erilaisilla laitteilla, viisi kertaa kullakin. Vaihdoin uuden pätkän köyttä jokaisen laitteen välillä. Köysi oli vanha ja ties kuinka kierteellä jo valmiiksi. Katkaisin aina juuri käytetyn pätkän köydestä ja kiinnitin alapäähän teipillä kaksi narua, joten pysyin tarkasti kartalla kuinka paljon köyden vapaasti riippuva alapää kiertyi.

Laitteet/menetelmät olivat:

• ATC
• Grigri3
• Kahdeksikko (BD super eight)
• HMS (Petzl William, vanhempi pullea malli)
• Petzl Rack
• Conterra Scarab Ti

Seurailin kierteiden kertymistä viiden laskeutumisen aikana. Yleisesti ottaen tuli selvä mielikuva, että pari ensimmäistä kertaa vaikutti eniten, ja sen jälkeen vaikutus oli lähinnä pientä lisää tai jopa edestakaisin heilahtelua. On tietenkin aivan ymmärrettävää, ettei köyteen voi tulla loputonta määrää kierrettä, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä että ulommat ytimen säikeet alkavat muodostaa spiraalia (käytän tässä tekstissä jonkin verran hieman täsmällisempää sanaa heliksi).

Kiertymisen suunnan määrittelin niin, että kun köyttä katsotaan alhaalta päin, merkitään se suunta johon köyden pää pyrkii kiertymään vapautettuna, myötä- tai vastapäivään. Köyden pää roikkui vapaana, joten kiertyminen tapahtui automaattisesti ja sen määrän pystyi lukemaan narusta.

Kiertymisindikaattori näyttää neljää kierrosta vastapäivään

On tärkeää huomata, että laskeutumislaite ei varsinaisesti juurikaan kierrä köyttä. Köyteen sen sijaan muodostuu jonkinlainen alkuperäisestä poikkeava jännitystila, joka purkautuu uuteen tasapainotilaan niin että köysi kiertyy akselinsa ympäri. Ylhäällä olevassa kuvassa purkautumaton jännitystila näkyy köyden kiertymisenä kiharoille. Tämä johtuu siitä, ettei jännitystila ole päässyt purkautumaan. Näin käy etenkin jos köydenn pää on solmittu (vaikka valjaisiin) tai ihan vaan jos pienikin läjä maassa oleva köyttä estää kierrosten purkautumisen, kuten ensimmäisessä kuvassa. Ilmiö lienee sama kuin saksilla pakettinauhaa käherrettäessä.

Tulokset näyttivät tältä:

ATC: ei juuri mitään.

Grigri: kierros vastapäivään. Näytti siltä, että pyöristetyn reunan yli menevällä köydellä oikaisi tuon kierroksen (lisäsi kierroksen myötäpäivään?), taas s:n muotoisesti menevä köysi teki kierrosen vastapäivään. 

Rack: kierros vastapäivään.

Kasi: lopulta viisi kierrosta myötäpäivään. Välillä enimmillään 6,5 kierrosta myötäpäivään.

Kasi peilikuvana: vajaa kierros vastapäivään. Sitten taas yläkautta: kolme kierrosta myötäpäivään.

HMS: ensimmäisellä neljä kierrosta vastapäivään. Toisella viisi vastapäivään (eli yksi lisää). Neljännen tein peilikuvana tehdyllä sorkalla: 3,5 kierrosta myötäpäivään, viidennellä samoin: kuusi kierrosta myötäpäivään.

Scarab: ensin kolme, lopulta viisi kierrosta myötäpäivään.

Tutkitaanpa. Ensinnäkin Grigrin tapaus on hieman epäselvä, ja vaatisi lisää dataa. Nimittäin tasossa, S:n muotoisesti (kuten ATC:lla ideaalisti) kulkeva köysi tuntui tuottavan kierteitä vastapäivään, kun taas alla olevan kuvan mukaan tai vielä täydellisemmän kierroksen tekevä köysi (kuten ohjeen mukaan kuuluisi) poisti näitä kierteitä.

Kierteitä vastapäivään?

Scarab, kierteitä vastapäivään, selvästi

Molemmissa tapauksissa köysi tekee laitteessa yhden kierroksen oikeakätistä heliksiä. Sillähän ei tässä ole mitään merkitystä, seuraako köyttä ylös- vai alaspäin.

Rack, hieman kierteitä vastapäivään

Rack on näistä laitteista luultavasti parhaiten köyden tasossa pitävä. En väitä yhdestä kierroksesta vastapäivään mitään. Se voi olla sattumaa tai jonkinlaista köydessä valmiiksi olleen jännityksen laukeamista.

Kasi "oikeakätisesti", kierteitä myötäpäivään

Kasi "vasenkätisesti" (anteeksi kökkö kuva), kierteitä vastapäivään

Kasit olivat kiinnostava tapaus. Ensinnäkin kierteitä syntyi väkevästi, ihan niin kuin kokeneet kertovat. Toiseksi köyden radan kääntäminen peilikuvaksi vaihtoi kiertymisen suunnan. Entäpä HMS?

HMS "oikeakätisesti", kierteitä vastapäivään

Todellakin, sama toistui. Kuvan mukainen "oikeakätinen" sorkka aiheutti kierteitä vastapäivään ja peilikuvaksi aseteltu myötäpäivään. Tästä oli hienoa saada hieman kvantitatiivista näyttöä, sillä en pidä asiaa ollenkaan ilmiselvänä. Ajatellaanpa sitä pakettinauhan kähertämistä. Oletetaan, että ilmiön taustalla on nauhan venyminen epätasaisesti (toiselta puolelta enemmän kuin toiselta), kun nauha pakotetaan terävän reunan yli.

Kähertämistä. Punainen pinta on venynyt

Tuloksena voisi olla yhdessä tasossa oleva spiraali:

Toiselta puolelta venytetty nauha asettuu spiraaliksi

Ja kun tämän spiraalin vetää auki kuin haitarin, syntyy oikeakätinen heliksi:

Vai syntyykö? Jos päättääkin vetää toiseen suuntaan, syntyy vasenkätinen heliksi:

Jos ylemmän vetää oikein pitkäksi, saadaan lopulta kireä nauha jossa on oikeakätisiä kierteitä itsensä ympäri (sama pätee toki alemmalle mutta vasenkätisenä):

Vaikka nauhan miten vetäisi suoraksi ja oikoisi, se ponnahtaa takaisin kierteelle, koska saksitemppu sai aikaan sisäisen jännityksen. Mutta jos nauhaa ei alun perin vedä haitarina auki vaan purkaa kuin kelalta pyörittämällä, jännitys on kuitenkin olemassa, ja se ilmeisesti purkautuu vastaavasti kierteelle ponnahtamalla. Kumman kätiselle? Oletan, että isoksi osaksi sattumanvaraisesti, mutta toki voi olla paljonkin saksitemppuun liittyviä asioita, jotka tekevät toisesta suunnasta toista todennäköisemmän, ehkä jopa ainoan mahdollisen lopputuloksen.

Esimerkiksi jos saksen terävä reuna on vinossa nauhan kulkusuuntaan nähden. Tämä on pelkkää spekulaatiota, mutta selkeästi yksi kuviteltavissa oleva tapa pakottaa nauha tämännäköiselle, vakiosäteiselle ja -nousuiselle heliksille:

Nyt homma menee mielenkiintoiseksi, jos minulta kysytään. Eikä täällä muilta kyselläkään. Mikä ominaisuus erottaa edellisen spiraalin ja ensimmäisen nauhatapauksen, tasossa olleen spiraalin? Se sama mikä erottaa nämä käyrät:

Tasossa oleva ja kolmiulotteinen heliksi

Jotta tasossa pysymisen sijasta käyrä jatkuvasti kaartaisi siten, että joka kierroksella se päätyy ylemmäs (eli spiraalilla on nousu), täytyy käyrällä olla nollasta poikkeava torsio. Kaarevuus kuvaa sitä, kuinka voimakkaasti käyrä vaihtaa suuntaansa, ja mihin suuntaan tämä suunnanvaihto tapahtuu. Torsio taas kuvaa tämän suunnan vaihtelua. Esimerkiksi kahden edellisen kuvan oikeakätisen heliksin torsio on positiivinen, koska kaareutumissuunnan täytyy koko ajan kiertyä käyrän tangentin ympäri myötäpäivää. Jos kaareutumissuunta lakkaisi kiertymästä, siitä pisteestä eteenpäin käyrä jumiutuisi yhteen tasoon; spiraalin nousu katoaisi.

Onhan se toki ymmärrettävää: Tasossa liikkumisen voi määritellä pelkkinä oikealle tai vasemmalle kaarroksina. Nämä ovat positiivista ja negatiivista kaarevuutta yhdessä tasossa, siinä missä suoraan liikkuminen on tietenkin reitin nollan kokoista kaarevuutta. Jos haluaisi päästä pois tasosta, vaikkapa pöydän pinnalta "ilmaan", olisi kallistettava tätä reitin kaareutumisen tasoa suhteessa pöydän pintaan. Edelleen voi puhua oikealle ja vasemmalle kaartamisesta, mutta koko sitä kehikkoa, joka määrittelee oikean ja vasemman, kallistetaan. Esimerkiksi kallistamalla tasoa 90º myötäpäivään (kulkusuuntaan katsoen) ja sitten kaartamalla 90º vasemmalle päätyisi kulkemaan suoraan pöydän pinnasta ylöspäin:

Kahdessa eri tasossa kulkeva käyrä

Seuraavissa kuvissa näkyy käyrän kaarevuutta osoittava diagrammi, siis kuvaaja siitä, kuinka jyrkästi ja mihin suuntaan käyrä missäkin pisteessä kaartaa (kuvaaja on tässä tapauksessa ulkokaarteen puolella eli tavallaan kuvaa sitä suuntaa josta käyrä kaartuu pois, mutta sillä ei ole nyt väliä):

Kaarevuus on selvästi kahdessa tasossa. Tässä tapauksessa tasojen välillä on 90º ero, mutta yleisesti ottaen kaarevuustaso voi kiertyä pehmeästi samalla kun käyrä halkoo avaruutta.

Nyt tarkkana. Tähän asti on vihjailtu jotain kierteelle menevän köyden olemuksesta. Pidetään selvä ero sen ja köyden laskeutumislaitteessa kulkemisen välillä. Tutkitaan hetki laskeutumislaitteita.

Grigri ja Scarab, positiivista torsiota

Se ehdittiin jo todeta, että oikeakätisen heliksin torsio on positiivinen. Grigrissä ja Scarabissa köysi tekee selvästi kokonaisen kierroksen tällaista positiivisen torsion rataa. ATC:hen palaan hieman tuonnempana, ja Rackista on vaikea sanoa juuta tai jaata.

Kahdeksikko ja HMS taas ovat toisella tavalla hankalia, niissä nimittäin köysi kulkee hieman monimutkaisempaa rataa. Tässä on karkea hahmomalli kahdeksikosta ja köydestä (sattui tulemaan "vasenkätinen" versio, mutta otetaan se myöhemmin huomioon):

Tässä pari näkymää köyden radan kaarevuuskuvaajasta:

Kaarevuustaso kokee kaksi selvää suunnanvaihtoa, ensin (alhaalta köyttä seuraten) kun lakataan kiertämästä rengasta ja kaarretaan kaulan ympärille ja vastaavasti kaulan kiertämisen päätyttyä kun jatketaan taas ylöspäin. Tasot ovat karkeasti nämä:

Täytyy toki huomata, että heti ensimmäisenä köysi tekee 3/4 kierrosta vasenkätistä heliksiä, mikä tässä kuitataan vain yhdessä tasossa kulkemiseksi. Oletetaan nyt toistaiseksi kuitenkin, että sitä seuraavalla 90º luokkaa olevalla kaarevuustason kallistumisella on isompi merkitys. Tässä kohtaa torsio on voimakkaasti negatiivinen. Kuten peilisymmetriasta melkein voi arvata, kaulan oikealla puolella torsio on vastaavasti positiivinen. "Oikeakätisesti" asennetulla köydellä vastaavasti positiivinen - negatiivinen.

Entäpä HMS? Tässä "oikeakätisen" version tasot:

Torsiot ovat alhaalta lukien negatiivinen - positiivinen. Yhteenveto:

	torsio 1	torsio 2	kiertää
Grigri	positiivinen		myötäpäivään
Scarab	positiivinen		myötäpäivään
Kasi	positiivinen	negatiivinen	myötäpäivään
HMS	negatiivinen	positiivinen	vastapäivään
Kasi vasenk.	negatiivinen	positiivinen	vastapäivään
HMS vasenk.	positiivinen	negatiivinen	myötäpäivään

Eipä nyt tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, mutta näiden laitteiden kesken ensimmäinen torsio, jonka köysi kokee virratessaan laitteen läpi, korreloi köyden kiertymissuunnan kanssa. Tämä ei ole kovin intuitiivista, sillä oletettavasti kahden torsion laitteissa tässä kohtaa köydessä on pienempi jännitys kuin toisessa torsiossa, joka on tietenkin lähempänä laitteen kireämpää yläpuolta. Lisäksi äkkiseltään luulisi toisen torsion kumoavan jo aikajärjestyksen takia kaiken mitä ensimmäinen tekee.

Palataan vielä ensimmäiseen kuvaan, jossa oli läjä ATC:n oikeakätiseksi heliksiksi kähertämää köyttä. Kuten nauhaesimerkeistä nähtiin, tuollaisen heliksin suoraksi vetämällä, jos estää päiden kiertymisen, saa oikeakätisesti "jännittynyttä" köyttä:

Jos alakuvan "jännittyneen" köyden päästäisi oikeasta päästään irti, niin että vihreä viiru pääsisi kiertymään suoraksi, köysi kiertyisi oikeasta päästään myötäpäivään. Aivan kuten vaikkapa Grigrillä, Scarabilla tai kasilla höylätty köysi tekee. Toisin sanoen jos laskeutumislaitteen jäljiltä köysi, joka ei pääse vapaasti pyörimään alapäästään, menee oikeakätisille kiharoille, se vapaasti roikkuessaan vastaavasti kiertyisi myötäpäivään.

Vaikuttaa siis siltä, että oikeakätisellä heliksillä laitteen sisään menevä köysi, jos ei pääse pyörimällä vapautumaan jännitystilastaan, pyrkii muodostamaan oikeakätistä heliksiä. Testeissä saatiin jonkinlaista perustetta olettaa, että sama pätee myös peilikuvana: vasenkätinen heliksi tuottaa vasenkätistä heliksiä.

ATC "ei kierrä köyttä", koska siinä köysi tekee tasomaisen S-mutkan. Hyvä teoria, mutta etenkin perinteinen pelkkä tuubi, josta puuttuu jarruhahlo, ei juuri koskaan todellisuudessa toimi näin. Jokainen paljon ATC:lla laskeutunut tietää, että jopa jarruhahlollisessa laitteessa köysi usein pomppaa laitteen sivulle. Jos oikealle sivulle, köysi tekee samanlaisen kierroksen kuin Grigrin kanssa. Ja jos köydessä jo valmiiksi sattuu olemaan oikeakätisen heliksin muotoisia mutkia aiheuttamaan taipuvaista jännitystä, niin kuinkapa muuten se asettuisi. Toinen tapa ajatella asiaa on katsoa ATC:ta ylhäältä ja kuvitella jarrupuolen köyteen (kuvassa ylempi) jännitys, joka pyrkii purkautumaan (köyden päästä katsoen) myötäpäivään kiertymisenä. Kuvassa ylempi köyden poikkileikkaus on juuri köyden pään suunnasta katsoen, joten myötäpäivään kiertymään pyrkivä köysi ajautuu laitteen oikealle sivulle.

ATC ylhäältä, ankkurille menevä köysi alhaalla

Tämän ajatusrakennelman mukaan ATC:n kähertymisilmiö olisi siis itseään vahvistava. Sellaiset tuppaavat olemaan luonteeltaan labiileja, jolloin pienikin tönäisy pois tasapainoasemasta horjauttaa homman lopullisesti yhteen suuntaan.

Ettei jäisi liian ruusuista kuvaa näiden pohdintojen ja pikkuisen tiedettä muistuttavien testien yleisestä uskottavuudesta, laitetaan vielä yksi kuva. Se esittää 60 metrin pätkää upouutta köyttä, joka on juuri purettu huolellisen oikeaoppisesti kelalta, ankkuroitu ja jota on laskeuduttu kerran Petzl Rigillä. Rig ei ollut pienessä testissäni mukana, mutta kyllähän sen pitäisi teoriaviritelmän mukaan toimia kuin Grigrin, eli tuottaa oikeakätistä kiharaa.

Vasenkätistä, perkele.

Keksisinkö jonkin uuden lopetuksen? En. Tutkittavaa riittää.

Köysipyörät ja köysimateriaalit

Tiedetään, että köysipyörän halkaisija vaikuttaa köysipyörän hyötysuhteeseen. Toki on helppo arvata, että kyse ei ole absoluuttisesta koosta vaan pyörän ja köyden kokojen suhteesta. Tästä saatiin vihjettä esimerkiksi täällä.

On melko selvää, ettei asiallisesti laakeroidun köysipyörän laakeri (oli se sitten liuku- tai vierintälaakeri) ole vastuussa kovinkaan isosta osasta häviöitä. Pohdiskelin täällä laskeutumislaitteiden energiataloutta, ja tulihan tuossa mainittua esimerkkinä myös köysipyörä. Toki laakerilla on jokin merkitys, huonolla laakerilla hyvinkin aivan mitattava.

Jos köysipyöränä käytetään pelkkää sulkurengasta (tai jotain muuta kiinteää esinettä), köyden ja sulkurenkaan rajapintaa voidaan pitää jonkinlaisena liukulaakerina. Tällaisen kontaktin kitkaa kuvaa capstan-yhtälö, jota hieman käsittelin täällä.

Oletetaan siis, että köysipyörän tai sellaisena toimivan sulkurenkaan hyötysuhde on yhdistelmä köyden sisäistä kitkaa ja laakerikitkaa. Edelliseen vaikuttanee eniten köyden ja köysipyörän halkaisijoiden suhde. Jälkimmäinen taas riippuu laakerin ominaisuuksista tai liukulaakeroinnin tapauksessa materiaalien välisestä kitkasta.

Tein 90 näytteen kokoisen testisarjan vakituiseksi muodostuneella tavalla, jonka olen esitellyt ainakin täällä. Toistin jokaisen materiaaliparin kolme kertaa. Materiaalit olivat:

• Köysipyörä Camp Tethys Pro (28 mm halkaisija)
• Köysipyörä/sulkurengas Petzl Rollclip A
• Sulkurengas Petzl Attache, vanha pullea malli
• Sulkurengas Black Diamond Positron
• Sulkurengas Ocun Kestrel

ja

• Semistaattinen köysi (Petzl Grillonin)
• Dynaaminen köysi n. 10,5 mm (en valitettavasti muista merkkiä)
• Puoliköysi, Beal Cobra II 8,6 mm
• Petzl PUR'Anneau lenkkinä
• Wild Country 10 mm dyneemaslingi, lenkkinä
• Edellinen nauhana
• Ocun O-sling (16 mm nylon, litteä) lenkkinä
• Black Diamond Nylon Runner 16 mm (tubulaarinen) lenkkinä
• Nylon-naru, Mammut, 6 mm
• Dyneemanaru, Beal 5,5 mm

"Pyörinä" toimivat välineet oli valittu sillä ajatuksella, että konteksti on harrastekiipeily ja etenkin satunnaisilla kamppeilla rakennetut improvisoidut pelastusärjestelmät. Paksua alumiinisulkurengasta edusti Attache, ohutta rimpulaa Ocun. Positronit astuivat kuvaan vähän eri syystä: en omista kuin yhden vanhan Attachen ja halusin kokeilla yläköysiankkurin kitkaa. Tethys on samaa kaliiberia kuin itse pelastussetissä kanniskelemani Petzl Partner ja Rollclip on kiinnostava välimalli.

Nauhalenkin käyttäminen "nauhana" tarkoittaa sitä, että lenkki joko leikataan poikki tai jollain muulla tavalla järjestetään niin, että vain yksi nauhakerta on kuormitettuna. Etenkin leveät nauhat ovat hankala tapaus köysipyörille tai sellaisina toimiville sulkurenkaille:

O-sling (oikealla) hakeutuu hankalaan asentoon parinkymmenen sentin liukumisen jälkeen, vaikka alussa olisikin aseteltu nätisti kerrokset päällekkäin.

Hyötysuhdearvot ovat 1kN kohdasta kuvaajaa, jossa hyötysuhde on piirretty köyttä vetävää voimaa vasten. Arvoissa ei tyypillisesti esiintynyt juurikaan heittelyä välillä 250... 1000N. Tyypillinen kuvaaja parivaljakolta PUR'Anneau - Rollclip:

Pystyakselilla hyötysuhde (Rollclip-PUR'Anneau), vaaka-akselilla input-voima newtoneina.

Sitten tulokset:

Köysi	Pyörä	1	2	3	KA (%)	Keskihajonta (%-yks)
6 mm naru	Tethys	0.935	0.94	0.94	93.8	0.3
5,5 mm dyneemanaru	Tethys	0.935	0.937	0.939	93.7	0.2
10 mm dyneema lenkkinä	Tethys	0.925	0.931	0.93	92.9	0.32
PUR'Anneau	Tethys	0.915	0.921	0.925	92.0	0.50
6 mm naru	Rollclip	0.913	0.911	0.913	91.2	0.1
5,5 mm dyneemanaru	Rollclip	0.902	0.907	0.912	90.7	0.5
10,5 mm dynaaminen	Tethys	0.894	0.891	0.887	89.1	0.35
PUR'Anneau	Rollclip	0.86	0.884	0.891	87.8	1.63
10 mm dyneema lenkkinä	Rollclip	0.866	0.872	0.88	87.3	0.70
10,5 mm dynaaminen	Rollclip	0.845	0.847	0.846	84.6	0.10
11 mm EN1891	Tethys	0.813	0.814	0.813	81.3	0.1
11 mm EN1891	Rollclip	0.798	0.78	0.775	78.4	1.2
10 mm dyneema nauhana	Kestrel	0.678	0.689	0.706	69.1	1.4
PUR'Anneau	Attache	0.677	0.685	0.693	68.5	0.8
10 mm dyneema nauhana	Attache	0.665	0.695		68.0	2.1
6 mm naru	Attache	0.656	0.676	0.676	66.9	1.2
6 mm naru	Kestrel	0.649	0.652	0.666	65.6	0.9
10 mm dyneema lenkkinä	Attache	0.646	0.656	0.657	65.3	0.6
5,5 mm dyneemanaru	Attache	0.636	0.644	0.665	64.8	1.5
5,5 mm dyneemanaru	Kestrel	0.636	0.638	0.637	63.7	0.1
PUR'Anneau	Kestrel	0.546	0.585	0.579	57.0	2.1
10,5 mm dynaaminen	Positron	0.556	0.567	0.572	56.5	0.82
Cobra II	Positron	0.52	0.524	0.524	56.5	0.23
10 mm dyneema lenkkinä	Kestrel	0.539	0.548	0.575	55.4	1.9
O-sling	Attache	0.533	0.55	0.54	54.1	0.9
Nylon Runner	Attache	0.536	0.528	0.542	53.5	0.7
11 mm EN1891	Attache	0.548	0.524	0.523	53.2	1.4
10,5 mm dynaaminen	2x Positron	0.44	0.421	0.435	43.2	0.98
Nylon Runner	Kestrel	0.413	0.414	0.434	42.0	1.2
O-sling	Kestrel	0.392	0.364	0.387	38.1	1.5

Sama järjestettynä laitteittain paremmuusjärjestykseen:

Köysi	Pyörä	Hyötysuhde
6 mm naru	Tethys	93.8
5,5 mm dyneemanaru	Tethys	93.7
10 mm dyneema lenkkinä	Tethys	92.9
PUR'Anneau	Tethys	92.0
10,5 mm dynaaminen	Tethys	89.1
11 mm EN1891	Tethys	81.3
6 mm naru	Rollclip	91.2
5,5 mm dyneemanaru	Rollclip	90.7
PUR'Anneau	Rollclip	87.8
10 mm dyneema lenkkinä	Rollclip	87.3
10,5 mm dynaaminen	Rollclip	84.6
11 mm EN1891	Rollclip	78.4
PUR'Anneau	Attache	68.5
10 mm dyneema nauhana	Attache	68.0
6 mm naru	Attache	66.9
10 mm dyneema lenkkinä	Attache	65.3
5,5 mm dyneemanaru	Attache	64.8
O-sling	Attache	54.1
Nylon Runner	Attache	53.5
11 mm EN1891	Attache	53.2
10mm dyneema nauhana	Kestrel	69.1
6 mm naru	Kestrel	65.6
5,5 mm dyneemanaru	Kestrel	63.7
PUR'Anneau	Kestrel	57.0
10 mm dyneema lenkkinä	Kestrel	55.4
Nylon Runner	Kestrel	42.0
O-sling	Kestrel	38.1
10,5 mm dynaaminen	Positron	56.5
Cobra II	Positron	56.5
10,5mm dynaaminen	2x Positron	43.2

Huomioita:

1. Hieman asiasta irrallaan: Kaksi sulkurengasta on selvästi tahmeampi kuin yksi. Tätä ei selitä pieni kaarevuussäde eikä capstan-yhtälö. Tämän yhden mittauksen perusteella yläköysiankkuri siis välittää varmistajalle alle 45% kiipeilijän aiheuttamasta kuormasta - toisin sanoen ankkuri haihduttaa enemmän energiaa kuin varmistuslaite (tarkemmin sanoen: ankkurin ansiosta haihtuu).
2. Dynaaminen köysi näyttäisi olevan liukkaampaa kuin semistaattinen, ja hieman ohuempi dyneemanaru on tahmeampaa kuin nylon. Erot ovat pieniä ja sulkurenkaiden tapauksessa voidaan selittää myös kitkalla, mutta ei se kovin tyydyttävä selitys olisi.
3. Capstan-osuus kitkasta näyttää rajoittavan köysipyöränä käytettävän sulkurenkaan hyötysuhteen 70% tienoille - näillä materiaaleilla.
4. Nauhan ja slingin ero on selvä. Datassa on ongelmia ja nauhaa koskevat mittaukset olisi syytä uusia. Kestreliä vasten saatiin selvästi paras ei-laakeroitu tulos ja Attachen datasta paitsi puuttui yksi piste (huolimattomuutta), keskihajonta oli hälyttävä. Kun vertaa esimerkiksi narujen tuloksia, voisi olettaa että oikea arvo Attachelle ja dyneemanauhalle olisi ainakin 70%.
5. Nauhalenkkien arvoissa oli myös paljon hajontaa, mikä selittyy satunnaisella ajautumisella levälleen vasten pyörää tai sulkurengasta (ks. kuva ylempänä).
6. Tubulaarisen ja paksun litteän nauhalenkin välillä on selvä ero, joka tukee teoriaa materiaalin sisäisestä kitkasta. Jos nauhalenkin kaksi kerrosta onkin huonompi kuin nauhan yksi ohut kerros, kaksi "yhteen ommeltua" kerrosta on pahin. Tubulaarisessa lenkissä on vastaavasti neljä puolikkaan nauhan kerrosta, kun taas Ocunin litteässä kaksi yhden nauhan paksuista kerrosta.
7. Narulla tai ohuella nauhalenkillä "80% köysipyörä" on helposti "90% köysipyörä". Tosin aiemmat mittaukseni on yleensä tehty EN1891-köydellä, ja ainakin tämän mittauksen pieni data viittaisi siihen, että dynaaminen olisi helposti huomattavasti tehokkaampi pari köysipyörälle. Silti dynaamiseenkin verrattuna narulla tai dyneemalenkillä saadaan yli 10 %-yksikköä parempia hyötysuhteita niin pyörien kuin sulkurenkaiden kanssa.

1-kohdasta pieni lisähuomio, vaikka nyt sitten miten sivuraiteille menevä. Capstan-yhtälö tosiaan perustuu pelkästään materiaalien väliseen kitkaan, ja siinä oleellista on se kulma, jonka köysi yhteensä kiertyy "pollarin" ympärille. Köyden sisäisen kitkan teorian pohjalta tekisi mieli olettaa, että isompi kaarevuussäde (kuten kahdella sulkurenkaalla epäilemättä on verrattuna yhteen) johtaisi pienempään sisäiseen kitkaan, kuten on asian laita isomman köysipyörän tapauksessa. Tässä on kuitenkin se ero köysipyörään, ettei kaarevuussäde ole vakio, vaan vain keskimäärin isompi kuin yhdellä sulkurenkaalla:

Kaaviomainen esitys yläköysiankkurista ja köydestä

Köyden siis voi ajatella tekevän ensin 90º kaarteen, sitten oikenevan, sitten tekevän uuden kaarteen ja sitten taas oikenevan. Matemaatikkojen silmissä suoran viivan kaarevuussäde muuten on ääretön ja kaarevuus nolla. Mielessäni on selkeä kuva siitä, miten tällainen ilmiselvästi aiheuttaa enemmän kitkaa köyden sisällä kuin yksi kaarteeseen lähteminen ja yksi kaarteesta oikeneminen - vaikka sitten kaarteen matka olisi yhteensä sama. Ajatellaanpa kokonaista kierrosta tai vaikka useita kierroksia köyttä jonkin puolan ympärillä. Ei kai ole mitään ongelmaa siinä, että köysi on näitä kierroksia tehdessään kokonaan kangistettu jollain Harry Potter -tyyppisellä loitsulla, ja ikään kuin sisäisesti staattisena vain pyörii puolan ympäri. Kun köysi kerran on vakiosäteiselle kaarteelle asettunut, sen sisällä ei tarvitse tapahtua minkäänlaisia muutoksia ennen kuin köysi virtaa seuraavan sellaisen pisteen ohi, jossa kaarevuussäde muuttuu. Hypoteesini on, että tämä kaarevuussäteen muutos on köyden sisäisten kitkahäviöiden ytimessä. Tutkittavaa riittää!