Kannattaako vaihtaa? Osa 2, 115 kg

Eilisestä 60 kilon skaalamallin kanssa onnistumisesta innostuneena ryntäsin kalliolle kokeilemaan totisempaa tilannetta: ankkurissa roikkuen painia 115 kilon kiven kanssa. Pieni satelu ei haitannut kun touhusin kiveä ATC.n varaan että saisin kellon käyntiin.

Lähtötilanne: pelastettava ATC:n varassa, ATC masterpointissa, lehmis hyllyllä

Hmm. Mikä on eri tavalla kuin eilen?

Niinhän siinä kävi, että tohelsin ATC:n eri päin kuin miten se ilmeisesti yleensä menee: niin että köysi menee sisään ja tulee ulos ATC:ta kannattelevan sulkkarin portin puolelta. Ja siitähän koitui heti hankaluuksia:

No höh

Eipä ATC suostu kallistumaan, jos slingi, jonka varassa taakka alkaa olla, on kallistumisen tiellä. No, sain kuin sainkin ATC:n pois välistä, vaikka köysi meni "ristiin" niin kuin se guide-moodisen ATC:n kanssa osaa, eikä sulkkarin muljuttaminenkaan auttanut. Jos en olisi saanut, oikea johtopäätös ei olisi ollut päättää laittaa ATC aina "oikein päin" tätä yksittäistä pelastustemppua varten, vaan keksiä parempi tapa ripustaa slingi.

Traxion paikallaan, aikaa kulunut 10 minuuttia. Maltoin jopa miettiä hieman rope managementia, vau.

Suhteellisen kevyesti onnistui taljaaminen tällaisella jalkalenkillä

Taljaaminen sujui vallan hyvin. Noin kuudessa minuutissa kivi nousi 2,3 metriä, vaikken huhkinut hiki kypärässä. Laskumoodiin siirtäminen meni sujuvammin kuin alku; neljässä minuutissa kivi oli takaisin ATC:n varassa. En solminut ATC:ta, vaan löysäsin prusikin yhdellä kädellä kun pidin toisella jarruköyttä. Tässä kohtaa tuli hyvä muistutus siitä, miten erilaista tosiaan on seisoa sisällä A-tikkailla kuin roikkua ulkona lehmänhännällä ständistä: prusik olikin yllättävän alhaalla siinä vaiheessa kun paino oli kokonaan ATC:n varassa - luultavasti melkein koko 120 cm slingi ehti lipsahtaa HMS:n läpi. Täytyi joko jättää prusik köyteen tai koukkia se jaloilla ylemmäs, eikä puhettakaan että olisin alentunut ensimmäiseen vaihtoehtoon. Summa summarum: solmiminen voi olla ihan hyvä ajatus.

Vielä yksi pieni käpy

Koko harjoitukseen meni puoli tuntia siitä lähtien kun kivi oli asemissa, mukaan lukien välillä kuvaamaan laskeutuminen ja muutenkin kuvien päntiönään räpsiminen. Olen tyytyväinen! Ehkä tässä ei ole syntymässä mitään vakiotapaa toimia, jota sitten siinä dystooppisessa tositilanteessa muka osaisi seurata, mutta yksittäisiä niksejä ja pieniä proseduurinpätkiä saattaa hyvinkin jäädä johonkin luisen pollan huokoseen jemmaan.