Vielä pari muistiinpanoa jo täällä ja täällä käsitellystä tavasta rakentaa köysirata. Rakensin (tai rakennettiin Ellan kanssa) sama systeemi ja laskettiin erikokoisia lapsia parisenkymmentä kertaa.
Rakentelu meni rutiinilla tunnissa, niin että kaikkine säätöineen ja lähestymisköysien virittelyineen päästiin ottamaan asiakkaita tunti ja kaksikymmentä minuuttia aloittamisen jälkeen. Osasin tällä kertaa katsoa, että ylempi köysi (tässä tapauksessa valkoinen) jää ohjaajan puolelle ja alempi asiakkaan puolelle. Näin riippumissysteemi tarjoaa automaattisesti oikean puolen kiinnittymistä varten.
Laitettiin myös puuankkuri selvästi alemmas kuin aikuisille rakentaessa, että pienetkin pääsisivät irti.
 |
| Tuttu juttu |
Kiristäminen tehtiin pelastussysteemillä, joka oli koko ajan valmiiksi kiinni siinä köydessä johon viimeksi jäi. Kuvassa siis vaaleassa. Tällä 5:1:llä ei pidä kiskoa olan takaa, muuten tulee turhankin pinkeä köysi.
Köysien järjestys oli siis suunniteltu juttu, mutta moukan tuurilla keksin toisenkin niksin. Olen yleensä niputtanut köydet sulkurenkaalla lähelle toisiaan, ihan vain siisteyden vuoksi (ja ehkä helpottamaan lähellä ankkuria köysissä toimimista). Tässäkin käyttämäni rissasysteemi ei kuitenkaan mahdu kovin lähekkäin oleviin köysiin suorana, vaan menee läjään, yleensä niin että ovaalisulkurengas menee poikittain. Jos niputtaakin köydet lähekkäin rissasysteemillä, siis niin että köydet vetävät rissasysteemiä suoraksi, kaikki pysyy kiltisti järjestyksessä.
Samaan hintaan tuli sekin, ettei rissa pyrkinyt karkaamaan niin herkästi, koska tandem-pyörässä olevat delta-maillonit jarruttivat sopivasti. Jarru tietenkin poistuu heti kun systeemin varaan laskee painoa.
Delta-maillonitkin olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Niitä mahtuu kaksi tosi mukavasti tandem-pyörän ala-aukkoon, ja ne ovat profiililtaan pieniä ja muodoltaan optimaalisia antamaan paitsi hyvän kontaktin, myös tilaa köydelle.
Rack oli loistava laite jarruttamiseen. Parinkymmenen jopa melko kovavauhtisen laskun aikana ei tarvinnut kuin pari kertaa irrottaa jarruköysi ja poistaa pari kierrosta. Nekin voisi todennäköisesti välttää pitämällä huolen, ettei köysi kurvaa yhtään "kolmiulotteisesti" vehkeen sivulle. Huomasin pari kertaa että näin kävi, jolloin köysi siis juoksi hieman grigrin tapaisella mutkalla.
Seuraavan kerran voisi ottaa jonkin hyvän alustan jarruköydelle. Köyden purkautuminen läjästä Rackin läpi sujui ongelmitta, koska kähertymistä ei juurikaan tapahtunut. Siispä mennessään köysi oikein piehtaroi pölyisessä maassa viskoen hiekkaa kengätkin puolilleen. Rack kului varmaan viisinkertaisella vauhdilla hiekkaamattomaan köyteen verrattuna.
PAS-lehmis on hyvä ripustin. Paitsi että siitä saa helposti lennossa eri mittaisia versioita, sillä saa luontevasti tuplasysteemin. Käskin asiakkaiden klipata lehmiksensä kuvassa takana näkyviin lenkkeihin. Kun kaikki on samaa materiaalia, on helppoa neuvoa vain pitämään kiinni "oranssista jutusta".
Yksi parannustarve jäi plakkariin: kun vihreää köyttä on ulkona kolmisenkymmentä metriä ja se alkaa kiristyä, solmu kiristyy punaista köyttä vasten paljon aiemmin kuin rissa pysähtyy. Niinpä solmun kohdalle alkoi kehittyä ytimen paljastava sulanut kohta. Tähän siis suoja jatkossa.
Puun puolella toki kaikki oli siistiä ja huoliteltua, kuinkas muuten.
Niin ja kivaa tuntui olevan!
 |
| Jarrulaitteena oli Rack |
Köysien järjestys oli siis suunniteltu juttu, mutta moukan tuurilla keksin toisenkin niksin. Olen yleensä niputtanut köydet sulkurenkaalla lähelle toisiaan, ihan vain siisteyden vuoksi (ja ehkä helpottamaan lähellä ankkuria köysissä toimimista). Tässäkin käyttämäni rissasysteemi ei kuitenkaan mahdu kovin lähekkäin oleviin köysiin suorana, vaan menee läjään, yleensä niin että ovaalisulkurengas menee poikittain. Jos niputtaakin köydet lähekkäin rissasysteemillä, siis niin että köydet vetävät rissasysteemiä suoraksi, kaikki pysyy kiltisti järjestyksessä.
Samaan hintaan tuli sekin, ettei rissa pyrkinyt karkaamaan niin herkästi, koska tandem-pyörässä olevat delta-maillonit jarruttivat sopivasti. Jarru tietenkin poistuu heti kun systeemin varaan laskee painoa.
 |
| Ei hullumpi niksi. Näkymä asiakkaan puolelta. |
Delta-maillonitkin olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Niitä mahtuu kaksi tosi mukavasti tandem-pyörän ala-aukkoon, ja ne ovat profiililtaan pieniä ja muodoltaan optimaalisia antamaan paitsi hyvän kontaktin, myös tilaa köydelle.
Rack oli loistava laite jarruttamiseen. Parinkymmenen jopa melko kovavauhtisen laskun aikana ei tarvinnut kuin pari kertaa irrottaa jarruköysi ja poistaa pari kierrosta. Nekin voisi todennäköisesti välttää pitämällä huolen, ettei köysi kurvaa yhtään "kolmiulotteisesti" vehkeen sivulle. Huomasin pari kertaa että näin kävi, jolloin köysi siis juoksi hieman grigrin tapaisella mutkalla.
Seuraavan kerran voisi ottaa jonkin hyvän alustan jarruköydelle. Köyden purkautuminen läjästä Rackin läpi sujui ongelmitta, koska kähertymistä ei juurikaan tapahtunut. Siispä mennessään köysi oikein piehtaroi pölyisessä maassa viskoen hiekkaa kengätkin puolilleen. Rack kului varmaan viisinkertaisella vauhdilla hiekkaamattomaan köyteen verrattuna.
PAS-lehmis on hyvä ripustin. Paitsi että siitä saa helposti lennossa eri mittaisia versioita, sillä saa luontevasti tuplasysteemin. Käskin asiakkaiden klipata lehmiksensä kuvassa takana näkyviin lenkkeihin. Kun kaikki on samaa materiaalia, on helppoa neuvoa vain pitämään kiinni "oranssista jutusta".
Yksi parannustarve jäi plakkariin: kun vihreää köyttä on ulkona kolmisenkymmentä metriä ja se alkaa kiristyä, solmu kiristyy punaista köyttä vasten paljon aiemmin kuin rissa pysähtyy. Niinpä solmun kohdalle alkoi kehittyä ytimen paljastava sulanut kohta. Tähän siis suoja jatkossa.
Puun puolella toki kaikki oli siistiä ja huoliteltua, kuinkas muuten.
Niin ja kivaa tuntui olevan!
 |
| Toimii! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti