Tutkiskelun päätteeksi yritin kömpelösti perustella sitä, etten vaihtanut kuormaa Microtraxionin varaan, jolloin 3:1-talja olisi todennäköisesti riittänyt. Pelastussetissäni kuitenkin on ja käyttämässäni 7:1-härvelissäkin oli Microtraxion, joskaan ei sellaisessa asemassa jossa se korjaisi mainitun 25%:n aiheuttamia ongelmia.
On totta, ettei Microtraxion anna samanlaista mielenrauhaa kuin ATC, jos toisen näistä varassa pitää henkiriepuaan roikottaa. Lisäksi millä tahansa hampaallisella laitteella laskeminen on korkeintaan alaspäin kiipeämisen kaltaista epälaskemista, väärään suuntaan taljaamista, johon kuluu käytännöllisesti katsoen yhtä paljon lihastyötä kuin ylöspäin taljaamiseen.
ATC guide-moodissa saattaa kuitenkin antaa hieman valheellisen turvallisuuden tunteen, nimittäin se osaa myös jymähtää tosi pahasti jumiin (etenkin jos jarruköysi ei pysy kuormitetun köyden alla vaan menee "ristiin"). Ja raskaalla kuormalla se on tietyllä tapaa jumissa joka tapauksessa, koska laskemisen edellyttämä laitteen vipuamalla kallistaminen vaatii niin paljon voimaa, ettei kontrollista oikein voi puhua. Hallittu laskeminen oikeastaan vaatisi Grigrin tai vastaavan, tai sitten ATC:n normaalimoodiin vaihtamisen. Kun kerran vaihtamaan käydään, miksei sitten taljaamisen ajaksi vaihtaisi tuossa välissä tilalle traxionin?
Jostain syystä syksyllä kuvittelin, että tämä vaihtaminen, transitio, vaatisi taakan laskemisen suoraan traxionin varaan, jolloin traxion olisi asennettava ATC:n alle. Railopelastusleikeistä oli kyllä tuttu sellainenkin ajatus, että ensimmäisenä laskee uhrin slingin päässä olevan pidättimen varaan alemmas, ja vasta sitten itsensä vapautettuaan asentaa traxionin otolliselle paikalle pidättimen löysälle puolelle. Kai sitten tunsin, että jokin nuhjuinen dyneemaslingi ja prusik olisivat jotenkin köykäinen kaksikko kantamaan hieman obeesin harjoitusuhrin - ja onhan totta, ettei pelkän prusikin varassa mielellään normaalioloissa roikkuisikaan.
Mutta vähän mielikuva- ja kuivaharjoiteltuani päädyin siihen, että homman pystyy hoitamaan myös niin, että tämä prusik vain kantaa taakkaa, mutta sen lisäksi varmistuksena on koko ajan joko ATC tai traxion. Tiedän: traxion on huono "varmistuslaite", jos köydessä on löysää. Tämä kannattaa ottaa huomioon.
Asiaan. Testasin konseptia pienellä mallikokeella. Sisälaboratoriossani (teinin huoneessa, jossa on riippukeinua varten ankkuri katossa) maksimitaakka on n. 60 kg, ja se saadaan niputtamalla kaikki kodin kahvakuulat nurinkurista ilmapallokimppua muistuttavaksi muodostelmaksi. Taakka siis on skaalattu puoleen, ja hankaluus myös, koska valjaissa roikkumisen sijaan seisoskelin mukavasti A-tikkailla.
 |
| 1. Taakan siirtäminen prusikin varaan |
Alussa taakka siis roikkuu guide-moodissa olevan ATC:n varassa (1-1). Tässä tapauksessa varmistuslaite on DMM Pivot, mutta kutsutaan sitä nyt yleisen tavan mukaan ATC:ksi. Laitetaan ATC:n viereen samaan sulkurenkaaseen, selän puolelle, ohut nauhalenkki leivonpäällä. Kiinnitetään siihen jonkinlaisella kiinni solmitulla HMS:llä (tässä tapauksessa mariner's hitch, en tiedä mikä tämä sorkka on suomeksi) sulkurengas ja prusik (1-4). Varmistetaan mariner's tms. sulkurenkaalla. Siirretään paino prusikin varaan - se onnistuu helposti kääntelemällä ATC:n sulkurengasta ylös ja alas, jolloin ATC vuotaa (todennäköisesti se vuotaa koko ajan).
 |
| 2. Microtraxioniin vaihtaminen |
Kun prusikin yläpuolelle on saatu löysää, lisätään väliin Microtraxion. Hampaallisen laitteen varaan putoamisen välttämiseksi laitetaan traxion taakan ja ATC:n väliin, jolloin saadaan heti kuvan 2-2 vaiheessa köysi melko kireälle traxionin ja taakan välillä. Sen jälkeen ATC voidaan poistaa.
 |
| 3. Taljaaminen |
Z-rigin rakentaminen on triviaali temppu. Kannattaa kuitenkin katsoa, etteivät pehmeät materiaalit hankaudu toisiaan vasten missään kohdassa. Z-rigin alempana kääntöpyöränä on tässä käytetty mariner'sin varmistussulkurengasta ja suunnan vaihtamiseen on säästetty oikea köysipyörä. Hyvä lähelle kättä, eikös niin.
Ainakin nämä laitteet saa asettumaan nätisti toistensa lomaan taljaamisen aikana niin, ettei mikään pahemmin hankaa. Selväähän on, että samaan ahtaaseen master pointiin laitetut sulkurenkaat kilpailevat paikasta pohjimmaisena kun niitä kuormitetaan vuorotellen. Täytyy siis koko ajan olla tarkkana, ettei mitään jää väliin.
Varsinainen vetäminen sujuu parhaiten polkemalla niin, että köydestä tekee jalkalenkin puristamalla sen kädellä kaksin kerroin nippuun. Kannattaa resetoida prusikia suhteellisen useasti (kuvassa 3-3 on talja vedetty tosi lyhyeksi että kaikki mahtuisi samaan kuvaan), nimittäin ajatuksenahan on, että koko ajan myös slingillä varmistettu prusik toimii traxionille varmistuksena. Olisi kiva, jos se tarpeen tullen pysäyttäisi taakan ennen kuin se on ehtinyt kunnolla lähteä putoamaankaan.
 |
| 4. Laskumoodiin vaihtaminen 1 |
Kun tulee tarve laskea taakkaa alaspäin, kannattanee vaihtaa lyhyempääkin matkaa varten takaisin ATC:n varaan. Ensimmäiseksi resetoidaan prusik niin alas kuin menee, sitten lasketaan taakka prusikin varaan: taljaa vetämällä avataan traxionin salpa (4-1) ja lasketaan varovasti köyttä traxionin läpi kunnes prusik pysäyttää. Minimimäärällä löysää laitetaan ATC väliin, mutta tällä kertaa normimoodissa (4-3). Solmitaan ATC kiinni niin että se on valmiiksi mahdollisimman tiukalla. Kuvassa 5-5 on käytetty traxionilta vapautunutta sulkurengasta, joka toimii suunnanvaihtajana ja lisäkitkana - kaivattua lisäergonomiaa, etenkin kun 60 kg vaihdetaan kenttätestissä 115 kg:aan. Ehkä voi kuitenkin olla viisasta pidättäytyä perinteisessä tavassa solmia ATC, jos ei tiedä mitä tekee - itse en ainakaan tiedä.
 |
| 5. Laskumoodiin vaihtaminen 2 |
Lasketaan taakka ATC:n varaan avaamalla prusikia kannatellut HMS (5-1. 5-2). Vastustetaan kiusausta laittaa sormi nauhalenkin pään läpi ja muutenkin ollaan erityisen varovaisia. Uskon, että jossain tosi korkealla ja oikea ihminen köyden päässä roikkuessa viimeistään tässä kohtaa pelottaisi. Kun taakka on ATC:n varassa, avataan solmu ja lasketaan (5-3, 5-4). Tämän kohdan voisi ehkä tehdä myös niin, ettei ollenkaan solmi ATC:ta kiinni vaan kuvan 4-4 tilanteessa koko ajan varmistaen löysää HMS:n toisella kädellä.
Jännää päästä kokeilemaan luonnollisessa koossa! Alla on vielä kuva tarvikkeista. Vasemmalla erillään on lähtötilanteessa käytössä olleet varmistuskilkkeet, niitähän ei ehkä tarvitse laskea.
 |
| Kamppeet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti