torstai 24. toukokuuta 2018

Mallikelpoiset köysirata-ankkurit

En ole oikea asiantuntija siinä mistä kirjoittelen, joten hyvä satunnainen vierailija, älä ihmeessä tee mitään tässä esiteltyä ymmärtämättä mitä olet tekemässä. Tämä ei ole ohje kenellekään vaan oma pöytälaatikkoni, jota sitten isompana (esimerkiksi syksyllä) selailen ja ihmettelen aiempaa tyhmyyttäni.

Sen verran kuitenkin luotan kokemukseeni, että järjestän työporukalle pienen puuhaillan. Tarkoitus on rakentaa köysirata ja sitten kokeilla jos uskallettaisiin mennä sen varaan. Köysirata on tällaiseen tyky-puuhailuun siitä hyvä, että siinä on (ainakin omilla kriteereilläni) kaksi rinnakkaista ja identtistä systeemiä, joten voin rakentaa itse toisen ja sitten valvoa kun puuhaporukka rakentaa toisen.

Köysirata ankkuroidaan toisesta päästä kallioon ja toisesta puuhun. Rata laskee kalliolta maan tasalle, mutta mitään zipline-hurjastelua ei ole tarkoitus harrastaa, vaan lasken tyypit kolmannella köydellä rataa pitkin kalliolta alas niin että ehtii katsella maisemiakin.

Olen ankkuroinut köysiradan monia kertoja puuhun ja pari kertaa itseporattuihin pultteihinkin, mutta mitään vakiotapaa ei ole päässyt muodostumaan. Itsekseen tai osaavien kavereiden kanssa puuhatessahan on ihan ok, että rakentelu on vähän sellaista "kappas, tuli tällainen" ja "oho, ei ole enää slingejä - no laitetaan tuohon tämän köyden toinen pää" -tyyppistä luovaa kaaosta. Silloin lopputuloskaan ei välttämättä ole selkein mahdollinen, vaikka tietenkin jokaisen siitä vastuussa olevan on ymmärrettävä systeemi kauttaaltaan.

Nyt siis tarvittaisiin mahdollisimman selkeä ankkuri, jonka pystyy kamoillani rakentamaan kahdesti samannäköiseksi. Mieluummin slingin väriä ja sulkurenkaan mallia myöten. Ja vieläpä niin että kaksi puuhun ja kaksi pultteihin. Tällaisiin päädyin.

Puuankkuri

Puuankkuri on wrap 5 pick 3 -tyyppinen, köydestä tehty perusankkuri. Köyden päät varmistetaan leivonpäällä oleviin nauhalenkkeihin. 5/3-ankkurin materiaali olisi varmaan nauhaa, jos sattuisi olemaan sopivaa. Koska sopivia köydenpätkiä lojuu nurkissa, en suotta osta lisää tekstiilimateriaalia vanhenemaan.
2x puuankkuri
5/3-ankkurin köysi solmitaan kahdeksikkokytkyllä. Solmuhan kannattaa sijoittaa toiselle puolelle puuta kuin mihin köysirata tulee, koska sillä tavalla se saadaan mahdollisimman kauas lähimmästä pisteestä josta köyttä kuormitetaan. Tarkoitushan on, että kitka imee suurimman osan voimista.
Kierrokset järjestyksessä ja solmut puun takana
Paitsi nyt kun yritetään olla mallikelpoisia, yleensäkin kannattaa yrittää pitää asiat järjestyksessä. 5/3- tai tensionless-ankkuria tehdessä se lisävaiva todella palkitaan, jonka saa nähdä köysikierrosten pitämiseksi järjestyksessä. Yksin ollessa kannattaa näpertää jokin prusik pitämään köyttä oikealla paikalla, ettei tarvitse liikaa raajoja härvelin kannattamiseen ennen kun päästään solmimaan. Etenkin jos puu on paksu, ja erityisesti jos itsekin roikkuu puussa ankkuria rakentaessaan niin ettei pääse kävelemään puun ympäri. Kun viisi köysikierrosta on järjestyksessä, on helppoa solmia ylin ja alin yhteen ja sitten pomia toiselta puolelta kolme keskimmäistä.

En vieläkään aina muista sitä mukavaa seikkaa, ettei 5/3-ankkuriin oikeastaan tarvitse jättää löysää ankkurikulman takia. On hyvin vaikeaa solmia kasikytky saati tuplakalastaja niin kireälle, ettei kuorma vetäisi köysikolmikkoon sopivaa kulmaa.

Riittävän terävä ankkurikulma

Pulttiankkuri

Kallion päässä käytetään neljää Coeur Pulse -pulttia, kahta per systeemi, tosin jakaen backup-pultit eri tavalla systeemien kesken kuin varsinaiset. Kuvien kuivaharjoittelusysteemissä innostuin vähän liikaa minimoimaan systeemien välimatkaa, joten pultit tulivat turhan lähelle toisiaan. Mitä vähemmän päällekkäin systeemit asettelee, sen kauemmas toisistaan jäävät köydetkin. Olen yleensä käyttänyt päällekkäistä pyöräsysteemiä radalla liikkumiseen, mutta mikseipä voisi hyvksyä että köydet ovat enemmän tai vähemmän rinnakkain ja laittaa myös kaksi rinnakkaista pyörää, joista roikkua.

Pulttipää ilman backupeja
Systeemit voisi tietenkin laittaa myös radan suunnassa eri kohdille, ja niin olen tehnytkin aiemmin, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Se tosin on kompromissi backup-ankkuroinnin kannalta - palaan siihen kohta.

Mustat nauhalenkit (jotka muuten ovat mainiota kamaa, koaksiaaliset tubulaariset Rock Empiren työkalut, joita saa Mountain Shopista. 35 kN lämmittää mieltä. 150 cm lenkit muodostavat siis sliding x:t. Tämänhetkinen käsitykseni on, ettei ole mitään syytä ainakaan solmimalla rajoittaa pitenemistä, ja solmuttomatkin kikat lisäävät kompleksisuutta aivan turhaan. Tässä lisää aiheesta. Sulkurenkaita ei ole syytä laittaa yhtä enempää, koska kiinnostavasti kaksi pehmeän materiaalin yhteenpuristamaa sulkurengasta on mahdollisesti yhtä heikompi. Oli miten oli, nauhalenkkikin on tuplaamaton, joten kaikki perustuu pitkälti backupiin ja koko systeemin tuplaamiseen.

Backupit paikallaan
Backupit tosiaan käyttävät eri pulttikaksikkoja mutta edelleen samalla sliding x -periaatteella. Delta-maillonit antavat kahden nauhalenkin asettua nätisti vierekkäin. Nauhalenkit ovat 60-senttiset, koska backupin ja prusikien välille on syytä jättää tilaa. Tästä seuraa se, ettei nyt liiankin lähekkäin olevia pultteja voi sijoittaa kovin kauas toisistaan kummassakaan suunnassa. Leveyssuunta huonontaa ankkurikulmaa ja radan pituussuunnassa siirtäminen saa tekee systeemeistä epäsymmetriset niin, että toisessa backup ja prusik ovat kohtuuttoman lähellä toiseen verrattuna.

Backup voisi olla kasisolmu, mutta nytpä mietin pelastusskenaarionkin etukäteen. En keksi muuta tilannetta kuin että radasta roikkuvalla jää tukka tai hupparin naru pyörän väliin niin, ettei pääse mihinkään suuntaan ilman tuskaa tai kuristumista tai molempia. Siinä tapauksessa olen varautunut laskemaan koko systeemin alas. Ensin kiinnitän jarruköyden, jolla ratailijaa lasketaan, toiseen radan köysistä vaikka nousukahvalla ja prusikilla. Sitten siirrän kuorman jo valmiiksi backupina olevien laskeutumislaitteiden varaan kiireestä riippuen joko katkaisemalla prusikit tai kiristämällä systeemiä köysi kerrallaan. Sitten lasken radan maahan, hyvin tietäen että köysi riittää.

Kiristystalja

Olisi houkutteleva ajatus käyttää kunkin köyden backupina olevia laskeutumislaitteita kiristystaljan PCD:nä. Kun kiristystaljassa on PCD, ei tarvitse "maindata" prusikeja saamalla kun pitää taljaa kireällä toisella kädellä. Jos on apulainen hoitelemassa prusikeja, kannattaa luultavasti vaihtaa laskeutumislaitteen tilalle hetkeksi liukkaampi pyörä, jolloin z-rig riittää. Jos prusikien lähellä on hyvä paikka vetää, onnistunee niiden hoiteleminen yksinkin.

Alemman köyden backupin tilalle on vaihdettu hyvä köysipyörä taljaamista varten.
Jos jättää PCD:n, tarvitsee varmasti vahvemman taljan kuin z-rig. Jos käytössä on hyviä pyöriä, kannattanee pitää homma yksinkertaisena ja lisätä kerroin 5:1:een. Käytti sitten kumpaa vain kiristämiseen, pelastaminen eli kuorman siirtäminen prusikeilta laskeutumislaitteille vaatii vahvempaa taljaa.

Transitiotalja pelastustilanteeseen

Pelastustilanteessa laskeutumislaitteen on joka tapauksessa oltava kiinni, joten se on huolittava taljasysteemin osaksi ja samalla PCD:ksi, ellei nyt ulkoista taljaa käy rakentamaan. Systeemistä saa sujuvasti yksinkertaisen 5:1:n lisäämällä yhden yksinkertaisen ja yhden tuplapyörän.

Pelastustalja
Simppelin pyörän kiinnitys
Oikein pedantti operaattori jättäisi nämä kamppeet jo valmiiksi kiinni systeemiin. Niillä on näppärää myös lisätä kireyttä kun köydet antavat periksi. Kokeilin kuivaharjoittelusysteemillä ja pystyin helposti vetämään reilut 2,5 kN kuvan systeemillä pelkästään hanskoilla köyteen tarraamalla. Sen pitäisi riittää köyden venyttämiseen sen verran, että prusikin saa löysättyä - tai hätätilassa katkaistua niin, ettei taakka rojahda juurikaan alaspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti